Tuesday, November 17, 2009

Vähän tunnelmointia

deer in the tea lights

Olen hetken aikaa tuskaillut joulukoristeiden vuoksi. Haluaisin kauheasti tuoda joulutunnelmaa kotiin, mutta remontti ja Mansikki vähän hidastavat. Kuusta emme ainakaan saa tänä vuonna. Pöydille ei voi jättää mitään valvomatta eikä ikkunoihin tai seinille pysty ripustamaan mitään alle 1,5 metrin korkeuteen. Haastetta piisaa siis :) Erityisesti kaipaan valoja, jouluvaloja tai kynttilöitä.

Eilen kuitenkin onnistuin vähän tunnelmoimaan. Löysin kaapista peurakynttilät ja kristalleja. Ne pääsivät vanhalle tarjottimelle tuikkujen kanssa. Peuroja en raaski polttaa!

green lantern

K-Raudasta ostettu ale-lyhty sopii keittiön uusiin väreihin. Kai sekin on vähän jouluinen, vaikka ei ihan perinteisissä väreissä liikutakaan.

I've been dying for some christmas decorations, especially lights. But with the ongoing renovation and our puppy it's a bit challenging to say the least. Yesterday I found my old deer candles and some chrystals and put them on a vintage tray with some tea lights. And I think the green lantern looks nice with the new kitchen colors, even if it's not the traditional christmas color. It's just nice to have a little extra light, especially since it's so dark here this time of the year.

23 comments:

niina said...

Meillä on vähän sama ongelma,ei kylläkään koirien kanssa:) Mitään ei voi laittaa/jättää pöydille tai hyllyille sillä kaikki ovat niin matalalla että lapsi ylettyy niihin.
Ja vaikka olisivat vähän korkeamallakin,niin tuolien kautta pääsee kivasti kiipeämään esim. keittiön pöydälle:)
Pitää siis olla vähän luova ja jättää ainakin rakkaimmat esineet (muutkin kuin joulukoristeet siis) odottamaan niitä päiviä kun ne eivät enää ole niin kiinnostavia lapsen mielestä.

Mutta oi,ylin kuva on niin kaunis! Ja peurakynttilät ovat ihan huikeita,tosin enpä kyllä minäkään
raaskisi niitä polttaa!

Pellon pientareella said...

Voi vitsi, noi kuvat on siis niin LAATUA! Minulla ei vielä ole mitään jouluun viittaavaakaan, tosin ei ole ollut juuri tapanakaan, en ole yhtään jouluihmisiä, enkä oikein vain itselleni ole laittanut mitään. Mutta kynttilöitä paljon ja tuikkuvaloja, ne ovat kivat. Ja jos jotain pientä (ilman että joutuu mitään kauheasti ostamaan) keksisi jouluistakin.

Soile said...

Meillä on ratkaistu tää yhtälö lapset ja (särkyvät)joulukoristeet siten että ripustan valokranssiin kattoon ja siihen kranssiin sitten kaikki lasiset joulupallot. joulukuuseen voi sitten laittaa sellaiset jotka eivät mene rikki ellei niitä nyt ihan vasaroida...kynttilät saavat olla suht rauhassa, paitsi että pienin luulee itsepintaisesti että on synttärit ja kynttilät pitää puhaltaa sammuksiin. koirien kanssa on tietty vähän eritoista, mutta eiköhän se sitten ensi jouluna?

Nana said...

Meillä yritettiin viettää joulua kuusen kera yhden kerran silloin kuin Isokoira oli pieni. Taisi olla vielä tammikuun loppu, kun koirankakat oli nätisti koristeltu lameella :)

Jutta said...

Niina, juu, ne lapset ja koirat... :) Koiruus ei sentään vielä ole oppinut kiipeämään tuolien kautta pöydälle, vaan keittiössä tuolit vähän hidastavat pöydälle kurkottelua.

Meillä on pari huonetta joista saa oven lukkoon ja siellä kaikki arvokkaampi/rakkaampi odottaa Mansikin aikuistumista.

Pellon pientareella, voi kiitos! Minulla ei ole ollut kuusta ikinä omassa kodissa, koska yleensä olen viettänyt joulun aina jossain muualla, mutta nyt on alkanut tehdä mieli. Viime vuonna toimme havuja sisälle niin tuli jouluinen tuoksu. Ehkä tänäkin vuonna, mutta tällä kertaa pois lattianrajasta. En ennen ollut niin jouluintoilija, mutta jotenkin olen alkanut kaivata jouluisaa tunnelmaa kotiin, ja näköjään jo marraskuussa. Ja pienellä budjetilla :)

Soile, hihhih tuota: 'pienin luulee itsepintaisesti että on synttärit ja kynttilät pitää puhaltaa sammuksiin.' Tosi suloista :)

Minäkin toivon että ensi vuonna saisin kuusen. Jos sen vaikka sitoo kattoon kiinni, niin ei kaadu kun koirat möyryää.

Nana, voi ei.... Ei siis lametta joulukuuseen! :D

Stella said...

Meillä on jossain asioissa vähän rajoittunut ja tyhmä koira. Ulkona se hyppii aitojen yli ja kiipeää puuhun oravien perässä, mutta sisälle ei tajua nousta takajaloilleen kurkottelemaan tavaroiden perään. No silti tavaraa on tuhottu satojen eurojen edestä :D Ajattelin kuitenkin olla niin kamala, että koristelen kuusen varmuuden vuoksi kuivatuilla chileillä ja muilla pahanmakuisilla mausteilla. Viime jouluna kuusi sai pöydällä olla rauhassa kun koira toipui steriloinnista, eikä jaksanut tehdä tuhoja.

Parolan asema said...

On se kyllä niin totta että aivan pienellä saa tunnelmaa aikaan, kauniit ovat kuvat ja yksityiskohdat :) Meillä sama juttu joulun kanssa, ei ole muita sotkijoita vain kuin me ja remontti, mutta ihana olisi jotain saada aikaan kaunistusta, saas nähdä miten onnistutaan, vai hautaudutaanko tämän keskelle..

Tiia said...

Me otetaan riski ja hankitaan joulukuusi, tosin Hugelspubel-kohta-6kk-ja-25cm ei oo vieläkään osoittanu mitään suurempia kiinnostuksenkohteita (mitä siis jyrsimiseen tulee) niiden mun rintaliivien ja keittiönjakkaran lisäksi.
En kyl epäile etteikö toi silti taisteluntahdoltaan sais yhtä joulukuusta kaadettua, mut vähän jännitystä elämään...
Mansikin kanssa taitaa kyl olla sit vähän liiaksikin jännitystä ;D

Ihanat peurakynttilät muuten, mistäköhän tollasia sais vielä?

Jutta said...

Stella, hauskan kuuloinen sesse :D Täällä syntyy tuhoja niin sisällä kuin ulkona, auton konepellille on mm. keksinyt kiivetä.

Me ollaan yritetty viritellä ansoja, mutta yllättäen vanhempi koira käy pöydiltä napsimassa chilillä, cayenne-pippurilla ja tabascolla maustetut "herkut". Yksi päivä söi jopa lattialle pudonneet tuoreet chilin siemenet. Mansikki vain nuuhkaisee meidän ansoja ja on ilmeisesti sitä mieltä, että aliarvioimme sen älykkyyden.

Parolan asema, on siinä remontissakin ihan tarpeeksi haastetta... Täytyy varmaan yrittää sulkea silmät keskeneräisyyksiltä ja keskittyä niihin kauniisiin kohtiin, joita teidänkin talossa on varmasti riittämiin :)

Tiia, voi kun se on pikkuinen. En ole mitannut Mansikkia, mutta Muru oli 58cm korkea kun viimeksi mittasin ja Mansikki on jo kasvanut siitä ohi.

Mansikki on nyt viikon ajan jättänyt tavarat rauhaan sisällä. En tiedä saiko se tarpeekseen kun puraisi kännykän akun puhki, vai mikä on. Me ainakin säikähdettiin siitä ihan kunnolla.

Peurakynttilät ostin vuosi sitten Stokkalta, en tiedä onko niitä vielä.

Novi On The Go said...

Your kitchen colors are beautiful! Goes so well with the wallpaper. Nice work!

Sarona said...

Aivan ihania värejä teidän kodista kyllä löytyy...ja kivaa että minä löysin tämän blogin!

Laura said...

Meillä koristeet ripustetaan olohuoneen lamppuun, koska meillä ei ole kuusta. Ripustus on itseasiassa nyt juuri vaiheessa. Aloitimme sunnuntai-iltana, mutta väsymys alkoi painaa ennen kuin kaikki koristeet oli ripustettu...

Jutta said...

Novi On The Go, thank you!

Sarona, kiitos! Kävinkin jo katsomassa, sinulla on tosi kiva blogi :)

Laura, tuota lamppuun ripustamista voisin minäkin harkita... Ainakin jotain ei kovin matalalle asti roikkuvaa. Hmmm...

Anonymous said...

Olinkin jo unohtanut miten aikoinaan piti joulukuusi kiinnittää narulla kirjahyllyyn, jottei menisi joka kissa-koirarallissa nurin. Nyt niitäkin jouluja kaiholla muistelee.
t.Ulla

Sari said...

Tuo lyhty on aivan ihana väripilkku. Ja noi peurat muistan nähneeni kuvissasi jo aiemmin.

Mä olen kans jo hiukan laitellut täällä joulua, mutta mikä meiltä tulee takuulla puuttumaan, on lumi.

Katja said...

aivan ihania kynttilöit, en minäkään raaskisi niitä polttaa:)

meilläkin vähän sama ongelma, kun on tuo kissa joka innostuu aina kaikista uusista asioista. kuusi ei taida tulla kuuloonkaan (ellei haluta nostaa sitä pystyyn ja kerätä siitä lentäneitä koristeita talteen aina viiden minuutin välein), joulukukkia ei voi ostaa (tykkää pureskella kukkia, myrkyllisempiäkin, ja joulukukathan taitaa olla just noita myrkyllisiä), ohuet jouluvalojen johdot se ennen puri pieneksi silpuksi (nyt ne taas saattais jo pysyä yhdessä kasassa, johtojenpuremisvimma on vähän onneksi helpottanut iän myötä) ja kaikki liian pienet koristukset "pelataan" pöydältä alas ja samantien rikki tai hukkaan. näitä kissanomistajan iloja!

olen ostanut pari kultahilepeuraa, meinasin että jos löytyisi vielä muutama teen niistä joukkueen jonnekin hyllylle, siinäpä ne taitaa meidän joulukoristelut sitten ollakin:)

Jutta said...

Ulla, varmaan mekin joudutaan tulevaisuudessa sitomaan kuusi paikoilleen, koiruilla on niin kova vauhti melskatessa :)

Sari, joskus vuosi sitten nuo peurat ostin ja niitä kyllä täälläkin esittelin. Hyvä muisti sinulla :)

Varmaan vaatii totuttelua joulu ilman lunta. Täällä on aina ainakin jonkunlainen lumikerros ehtinyt jouluksi. Jos ei nyt varsinainen valkoinen joulu (sellainen kuin lapsuudessa) niin ainakin ohut lumeksi tunnistettava kerros.

Katja, no ompa niissä kissoissakin tekemistä sitten, en arvannut että nekin osaavat olla tuollaisia tuholaisia ;)

minja said...

Meillä myös rajoitteena tuo pentu ja sitten jos pistät koristeita korkeammalle, niin kissa käy räpeltämässä :D
Onneksi makuni ei ole runsas, joten minimalistisuus ei sinänsä ahdista mutta täytyy kyllä tarkkaan miettiä millaisia koristeita voi laittaa ja mille korkeudelle.
Jouluvalot ripustin taulun ympärille (taulu senkin päällä) ja johto menee senkin takana. Senkin päälle koirat ei kurkottele ja kynttilöitä voi polttaa melko huoletta. Toiset valot laitan ulos ja olohuoneen ikkunaan taidan ripustaa joulutähden.

Kuusesta en uskalla edes haaveilla :D Viime jouluna oli iso puska pajunoksia sisällä ja kaikki koristeet latvassa. Ehkä joku pöytäkataja tms. voisi mennäkin.

Me on eristetty nyt olohuone koirilta aidalla, kunnes tuolle kakaralle kasvaa järki päähän :D Aina jotain pientä kyllä askartelisi jos tilaisuus tulisi. Kun jätän koirat keskenään, rajaan ne pieneen tilaan niin eivät pääse kierroksille.

Ihanat nuo peurat!

Neiti Nimetön said...

Täälläkin on yksi tunnelmointia ja pientä koristusta kaipaava. Vielä ehkä kaipaan enemmän talvitunnelmaa kuin itse joulua. Teillä on haastetta kerrakseen koirulin kanssa!

Bullukat said...

Kauniit porokynttilät. Ei noita todellakaan voi polttaa.

Itsekin tajusin, että tänä vuonna on vuotinen koira talossa. Mitenköhän kuusen käy, vai jättäisinkö hankkimatta kokonaan.

Jutta said...

minja, meillä on olohuone, keittiö ja eteinen ne huoneet mihin koirilla on vapaa pääsy. Ja samalla ne on ne huoneet missä me ollaan eniten. Työhuoneeseen ja yläkerran makkariin voisi koristeita laittaa, mutta kun niissä vietetään niin vähän aikaa, että tuntuu vähän turhalta. Mutta ehkä jotain kuusenoksia voisi tuoda esim. maljakkoon niin saisi vähän jouluntuoksua, ja siihen sitten jotain koristeita. Jouluvaloja haluaisin myös johonkin vielä laittaa. Ehkä olohuoneen ikkunoihin voisi laittaa jotain. Saas nähdä mitä keksitään :)

Bullukat, ilmeisesti joillakin se onnistuu nuoren koiran kanssakin, jos kuusen vain sitoo kattoon :) Mansikki on vain niin kova syömään kaikkea, että tänä vuonna ainakin jätetään väliin. Jos kuusi säilyisikin, niin koristeita voisi laittaa vain latvaan :P

Kaylovesvintage said...

looks very cozy

Juha said...

Hienoja kuvia :)