Thursday, February 18, 2010

Mansikki saikulla / Mansikki on sick leave

Mansikki

Mansikki kävi eilen eläinlääkärillä ontumisen takia. Se ontuu rasituksen jälkeen toista etujalkaa ja eilen se sitten kuvattiin. Onneksi kuvista ei löytynyt mitään poikkeavaa, kuulemma erittäin siistin näköiset jalat ja nivelet. Minä vain ehdin aina huolestua kaikesta ja jo se rauhoittaminen on niin ahdistavaa, kun toinen on ihan tokkurassa.

Nyt Mansikki on kaksi viikkoa sairauslomalla. Sen pitää syödä kipulääkkeitä ja olla riehumatta. Helpommin sanottu kuin tehty... Kahteen viikkoon se ei saa liikkua muuta kuin kytkettynä. Paini Murun kanssa on myös ehdottomasti kiellettyä, se on kuulemma pahinta. Tänä aamunahan ne olivat tietysti jo painimassa kun heräsimme. Ja Mansikki on kauhea hyppimään, on kuulemma perinyt sen äidiltään. Jonkun pitäisi saada vielä Mansikki tajuamaan, että se tarvii lepoa...

Yesterday Mansikki saw the vet because she limps the other foreleg. They took x-ray photos of her legs and joints but luckily they are fine. So now she has two weeks of sick leave. That means no running around free, no playing and absolutely no wrestling with Muru. Easier said than done... This morning we woke up to Muru and Mansikki wrestling. Somebody should tell Mansikki that she needs to rest, she seems to disagree.

18 comments:

Jenny said...

Voi Mansikkia! Pikaista paranemista! Tuo levossa pitäminen onkin kinkkisempi juttu. Meillä on jouduttu mäyrismummoa pitämään lähes liikkumattomana myös sen parisen viikkoa ja se hoitui pitämällä koiraparkaa tilavassa häkissä. Ei ollut kivaa, mutta onneksi tehosi vaivoihin hyvin.

Huomasin toisesta postauksesta että teilläkin barffataan. Meillä aloitettiin viime kesänä ja olen ollut hirmu tyytyväinen.

Stella said...

Siskoni airedalenterrierillä oli samanlaisia vaivoja kasvuvaiheessa. Pari kolme kertaa oli kipulääkityksellä vaikka koiralla on A-lonkat ja kaikki kunnossa. Eläinlääkäri kuvasi niitä ikäänkuin kasvukivuiksi joihin auttaa vain lepo. Onkohan tuo jotenki isompien koirien ongelma kun on niin paljon kasvettavaa :P

Jutta said...

Jenny, meillä on kans iso koirahäkki, oikeastaan aitaus, mutta en haluaisi pistää Mansikkia sinne pidemmäksi aikaa ellei ihan välttämätöntä. Nyt näyttäisi ihan hyvältä, oikeastaan paremmalta kuin uskalsin ajatellakaan. Pari kertaa on villiintynyt hyppimään kun olemme olleet menossa ulos, mutta muuten ovat olleet melko rauhallisia. Nyt pitää koputtaa puuta, että jatkuisi samalla tavalla...

Meillä ei barffata täysin puhdasoppisesti, Muru syö eläinlääkärin ohjeiden mukaan perunoita keitettynä ja muussattuna. Mansikki syö vielä raksuja muun ruoan seassa, mutta tarkoitus olisi siirtyä pikkuhiljaa niistä pois.

Stella, se voi tosiaan olla. Parilla Mansikin samankokoisella koirakaverilla on ollut vastaavia ongelmia.

Nalle said...

Voi Harmi. Kun olis niin kiva ottaa olympiapainit Murun kaa.
Mulla on kokemusta vain yhdestä koirasta, eikä vastaavaa sattunut.
Kissojen kanssa on kyllä sama juttu. Vaikka olis lääketokkurassa, niin liikkeelle pitää päästä.
Toivotaan, että hyvin menis.
Miun 15v Muru-kissa lähettää terveisiä!
t.Ulla

RuusuLiisa said...

Paranemisia! Meidän koiravanhus 7v ontui myös eikä mitään löytynyt. Ja kyseessä ei isokoira vaan pieni norfolkki. Syy selvisi puhuessani asiasta tutulle joka koirahieroja. Eli koirallakin voi mennä niska/lapojen väli jumiin etenkin rasituksen, riehumisen jne. jälkeen. Antoi neuvoksi normielämää riittävällä kipulääkityksellä mutta kehotti koiraa nukkumaan pehmeämmällä kuin pelkällä kovalla lattialla. Kova alusta kuulemma pahentaa. Mein piski sai äitiyspakkauksen :D patjan ja viihtyy eikä ontumisia.

Katja said...

se on niin hankalaa kun lemmikeille ei voi selittää että nyt ois tarkoitus vähän aikaa levähtää niin paranee olo. minäkin olen aina kova murehtimaan ja se on ihan kauheaa kun katselee lemmikkiään nukutettuna. mutta pikaisen paranemisen terveiset valokuvaukselliselle Mansikille!:)

Anonymous said...

Hei! Löysin eilen sun blogin, ja pidän TOSI paljon kodistasi. Toivottavasti koirasi paranee pian. Tässä linkki joka voisi piristää päivääsi, en tiedä onko jo ennestään tuttu merkki..

http://co3dk.ipapercms.dk/HouseDoctor/EVERYDAY2010/

Heidän edelliset kataloginsa olivat vieläkin inspiroivampia:)

-jenny2

-J- said...

Voi, suloiselle Mansikille pikaisia paranemisia ja painin välttämistä :) Meillekin tulee sunnuntaina viimein tassutusta taloon, kun espanjalaisen löytökoiran kone Helsinki-Vantaalle laskeutuu. Siinä onkin toipilasta kerrakseen, onneksi ei ole painikavereita kotosalla odottamassa (niinno ainakaan nelijalkaisia).

suklaamarenki said...

Suloinen Mansikki :) Pikaisia paranemisia ja rapsutuksia potilaalle.

Jutta said...

Ulla, vai teilläkin on Muru :) Taitaa olla aika yleinen nimi. Eläinlääkärillä kun odoteltiin Mansikin kanssa, niin lääkäri kutsui Murua. Olin vähän aikaa ihmeissäni, että mutta sitten tajusin että Muruja voi olla muitakin... :)

RuusuLiisa, no miksipä ei koirilla kipeytyisi lihakset samalla lailla kuin ihmisilläkin :) Nämä on vielä melkoisia painimestareita, nyt se puoli on onneksi vähän rauhoittunut, kun Mansikki on kasvanut.

Meidän koirilla on oma peti, mutta eivät monesti nuku siinä vaan mieluummin lattialla. Tosin Mansikki nukkuu meidän sängyllä aina kun silmä välttää :D

Katja, Mansikki on sellanen huippumalli ;P En tiedä miksi se nukutettuna oleminen onkin niin kauheaa, vaikka periaatteessa tietää, ettei toisella ole mitään hätää.

Jenny2, kiitos linkistä, käyn heti katsomassa :) Mukava kun piipahdit ja jätit kommenttia!

-J- ompa jännää kun tulee löytökoira, niitten kanssa on varmaan ihan omat vinkeet, kun ei tiedä, millaista elämää ovat eläneet. Minä kuulin yhdestä virolaisesta löytökoirasta, joka ei suostu syömään mitään, ennen kuin omistaja on maistanut sitä :)

Jutta said...

suklaamarenki, Mansikki kiittää :) Mukavaa viikonloppua!

mamutopia said...

Sweet picture!

Lotta ja Tuisku said...

Paranemisia Maniskille!
Levossa pitämisen hankaluus on juuri nyt kovin tuttua, Tuiskun kanssa olisi pitänyt leikkauksen jälkeen tehdä vain lyhyehköjä, rauhallisia ja tasaisia hihnalenkkejä. No, ensimmäinen ja viimeinen kohta on aika helppoja toteuttaa, mutta entäs kun koiran sanavarastoon ei kuulu sanaa hitaasti ja rauhallisesti. :) Tsemppiä koitokseen, itse pyrin purkamaan koiruuden energiaa sitten kaikenlaisilla aivojumpilla.

Pia said...

Kiitos :) kovasti tulee harjoiteltua, ja nyt tosiaan olen innostunut hirveästi photari-apuisesta piirtämisestä, sitä kun joutuu vain omin neuvoin harjottelemaan, on haastavaa! :D

Voi Mansikkia! Voin uskoa, miten leikkisää koiraa on haastavaa pitää rauhallisena :P Sedu pentuna sairastui aika ikävän kuuloiseen kennelyskään, josta huolimatta sillä teki mieli ulos resuamaan. Ei palapelit ja tv-ohjelmat oikein piristä seinille hyppivää koiraa ;)
Pikaista paranemista!
Ehkä tässä törmäillään joskus taas koirapuistossa, sais koirat juosta sydämensä kyllyydestä, kunhan ei jalkojaan kipeiksi :)

Krisu said...

Se on voinut myös venäyttää lenkillä liukastuessaan jalkansa, niin meillä kävi. Se on niin iso tyttökin jo! :)

Pia said...

Pikaista paranemista Mansikille! Minä olen kanssa sydän kurkussa kun nöffi-pentu välillä riehuu liiaksikin..
Hankalaa näiden isompien rotujen kanssa. :( Mutta on ne niin ihania että kai sen huolehtimisenkin kestää, jotenkuten.
Toivotaan kuitenkin että Mansikki ja Muru saavat painia pian taas ihan normaaliin tahtiin!

Jutta said...

Thanks mamutopia!

Jutta said...

Lotta, mekin ollaan piiloteltu herkkuja ympäriinsä ja muuta vastaavaa, siinä Mansikki pysyy suht rauhallisena. Mutta koulutuksesta ja ulkoilusta se innostuu niin että alkaa pomppimaan. Varsinkin nyt kun lepoa on kestänyt pidempään, molemmat koirat ovat aivan täpinöissään.

Pia, olisi mukava törmäillä koirapuistossa! Voisi sopia noille vaikka leikkitreffit kun Mansikki on toipunut :)

Krisu, se on totta. Ja se on niin kookas, ne on kai alttiimpia kaikille tuollaisille, tai niin olen ymmärtänyt.

Pia, on nuo isot pennut jotenkin niin koheloita. Tuntuu etteivät ne oikein tajua kokoaan, riehkaavat vain menemään :D