Minä en ole koskaan tykännyt puuväreistä, en edes lapsena. Mutta nyt ihan yhtäkkiä olen huomannut yllättävän lämpöisiä tuntemuksia niitä kohtaan. Syynä on eräs työprojekti, jossa välineenä on ollut puuvärit. Myönnetään, että jossain vaiheessa projektia, kun väritin suuria pintoja puuväreillä, kerros kerrokselta, käsivarsi kivistäen, kirosin puuvärejä ja vannoin etten koskaan enää koske niihin. Mutta kun kävin ostamassa täydennystä loppuunkuluneisiin väreihin, minun pitikin päästä heti testaamaan niitä, ihan omaksi ilokseni. Ja suunnittelen jo uusia puuväriprojekteja.
Olisiko tämä uuden rakkauden alku?
I have never liked colored pencils, not even as a child. But as a result of a work project, I've noticed myself having some surprisingly warm feelings towards them. I must admit though, that there were times during the project, coloring layer after layer of large surfaces, my arm aching, I promised myself I'd never touch them again. But as I refilled my stock I had to try them out, just for fun. And now I'm planning new work with colored pencils! Could this be the beginning of something wonderful?
Lunta alkaa olla jo yli oman tarpeen. Näyttää siltä, etteivät aidat kohta enää pidättele meidän koiria.
We have loads of snow this winter. It looks like fences won't stop our dogs for much longer.
9 comments:
Olen suuri puuvärifani. Hyvillä sopivan pehmeillä kynillä on kovin terapeuttista väritellä.
Nuorempana kun soitin pianoa, mulla oli ihana nuori opettaja, josta tykkäsin kovasti. Hänellä oli iso kangaspenali täynnä puukyniä, joilla hän kirjoitti ja piirsi ja väritti nuottikirjoista kopioituihin nuottisivuihin. Se oli mielestäni tosi hienoa. Luulen, että lämmin suhteeni puukyniin on perua niiltä ajoilta.
Teininä ostin kielikurssituliaisina Englannista itselleni puuvarilajitelman, jossa oli monta kymmentä väriä. Varmaan ainakin 60. Se pitkä metallinen laatikko on mulla vieläkin. Jotkut värit ovat kuluneet pieniksi nysiksi, osassa on vieläkin mittaa. Loppuun kuluneet olen jo korvannut uusilla kynillä.
Coloured pencils are awesome. I used to draw with them a lot. There are so many techniques and tricks that are unbelievable. Give them a chance.
Mulle puuvärit on aina olleet se ykkösjuttu ohuen mustan tussin kanssa. Vesivärit enemmänkin pelottaa ja tarkoituksena olisi niiden kanssa pelailla vähän enemmän.
So lovely! Thanks for sharing :)
xo
Giovanna
www.bohomarket.blogspot.com
Minäkin vihasin puuvärejä lapsena. Samoin vesivärejä. Vain liiduista tykkäsin. Ja miksi? Koska ala-asteella puuvärit oli himmeitä ja kivikovia. Vesiväreillä maalattiin paperille, joka ei imenyt vettä lainkaan. Mutta liidut meillä oli huippuluokkaa.
Kunnon puuvärit ovat ihana asia.
Hi, these pencils in acqua colors look so tempting! I'm feeling like to start drawing right now:)
Puuvärit ovat alkaneet näyttää ihan erilaisilta Stiina Saariston töiden jälkeen. Jos eivät ole tuttuja niin kannattaa googlettaa!
Laura, minä en varmaan ole tehnyt oikeanlaisilla enkä oikeanlaiselle paperille. Ja muutenkin olen ehkä halunnut nopeammin ja sotkuisempaa jälkeä, nuorempana tykkäsin pastelliliiduista paljon.
Stella, vesivärit on minulle kans aika vieraat, joitain kursseja olen käynyt ja periaatteessa tykkään niistä. Mutta ehkä olen enemmän pitänyt itseäni piirtäjätyyppinä :)
Sussu, minä tykkäsin pienenä tusseista, koska niillä sai heti kunnolla väriä. En ollut mikään kärsivällinen väkertelijä :P
Karmiini, en ole tajunnut, että ne on tehty puuväreillä :o No huh huh!
P.K I think I'll have to do more with them definitely.
Thanks Giovanna! :)
Zara, I had to get an assortment of blues, they are so lovely :)
Post a Comment