Thursday, May 7, 2009

Mansikki 5,5 vkoa


Kävimme taas eilen katsomassa Mansikkia. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun se kunnolla otti kontaktia. Se yritti jyrsiä käsiä, riepotti vanhaa sukkaa ja lopulta nukahti syliin. (Oih!)

Olipas muuten hurja kokemus, kun kymmenen pikku naskalihammasta hyöri jaloissa ja puri kenkiä, sääriä ja polvia, kaikkea mihin vain yletti. Sao miguelinfila on rotu, joka paimentaa karjaa näykkimällä niitä kintereistä. Se on niillä siis veressä. Mansikki on pennuista rauhallisimpia. Se ensin nuuskutti ja haisteli, sitten vasta alkoi pureskella. Aivan ihana pikku käärö :)

12 comments:

Pellon pientareella said...

Varsin suloinen karvapallero :). Erikoinen rotu tosiaan, ja varmaan omalla tapaa vaativakin kasvattaa/kouluttaa? Pitääpä tutustua. Teillä on vielä muutama viikko sitten odotusta...

Parolan asema said...

Onpas kertakaikkisen lutuinen ötäkkä :) Ja upea lautalattia teiltä paljastui muovimaton alta, on se vaan niin hienoa, ja mainiota että oli liima levyssä ei laudassa!

Jutta said...

Pellon pientareella, rodulla on aika huono maine Suomessa. Mutta pentujen emo ei vastaa ollenkaan sitä kuvaa, jonka nettikeskusteluista saa. Se on todella kultainen ja tottelevainen.

Mansikki muistuttaa eniten luonteelta ja ulkonäöltä isäänsä, joka on suomenlapinkoira. Isä on kiltti ja ystävällinen kaikille, semmoinen karvapallerolössykkä :)

Parolan asema, oli kyllä aivan huippuylläri, että matto oli liimattu levyyn. Viisaasti asennettu aikanaan.

Elegia said...

Oi kun ihana (nimi myös ;-))!

Rotu onkin minulle uusi, en ollut ennen kuullut. Kaikkea sitä oppii. :)

Lotta ja Tuisku said...

Söpöliini karvapallero. :) Pennut on sitten aina niin ihania, siitä ei pääse mihinkään. Onnellista odotusaikaa, muutama viikko menee onneksi nopeasti ja pian teilläkin on pentu kotona keksimässä kaikenlaisia kepposia.

millam said...

aivan suloinen ja nimi kuin piste i:n päälle :)

Nana said...

Voi pientä <3

Jutta said...

Elegia, nimi oli ensin vain heitto, mutta se jäi elämään :)

Lotta ja Tuisku, tuntuu pitkältä ajalta odottaa, mutta remontti pitää kiireisenä :) Yritämme tärkeimmät saada alta pois ennen pennun tuloa.

millam, hän on kyllä vienyt meidän molempien, minun ja miehen, sydämen :)

Nana, eikö :)

Anonymous said...

Oijoi, miten ihana penska!

Täällä myös yksi "näykkijärodun"-omistaja :D
Meillä etenkin tämä uusin tulokas on ollut kova suustaan. erityisen vilkas pureksimaan kaikkea (kuten sisaruksensa), tähän asti kunnes hampaat ovat vaihtuneet.
Ja kyllähän nämä näykkivät toisiaan ajaessaankin. Mutta ihmisiin /esineisiin kohdistuva näykkiminen on onneksi vähentynyt.

Anonymous said...

Niin ja onnea pennun johdosta jo etukäteen ja tsemppiä vielä odotukseen :)

Jutta said...

Hei minja, ja kiva kun jätit kommenttia! :)

Noillakin kuulemma nyt pahin näykkimisvaihe päällä, pitäisi tuosta vähentyä. Kasvattajan jättävät jo rauhaan, mutta me vieraat tietenkin olemma sallittua riistaa :D

Krisu said...

Mikä ihana pentu!!!!