Kävimme taas eilen katsomassa Mansikkia. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun se kunnolla otti kontaktia. Se yritti jyrsiä käsiä, riepotti vanhaa sukkaa ja lopulta nukahti syliin. (Oih!)Olipas muuten hurja kokemus, kun kymmenen pikku naskalihammasta hyöri jaloissa ja puri kenkiä, sääriä ja polvia, kaikkea mihin vain yletti. Sao miguelinfila on rotu, joka paimentaa karjaa näykkimällä niitä kintereistä. Se on niillä siis veressä. Mansikki on pennuista rauhallisimpia. Se ensin nuuskutti ja haisteli, sitten vasta alkoi pureskella. Aivan ihana pikku käärö :)
12 comments:
Varsin suloinen karvapallero :). Erikoinen rotu tosiaan, ja varmaan omalla tapaa vaativakin kasvattaa/kouluttaa? Pitääpä tutustua. Teillä on vielä muutama viikko sitten odotusta...
Onpas kertakaikkisen lutuinen ötäkkä :) Ja upea lautalattia teiltä paljastui muovimaton alta, on se vaan niin hienoa, ja mainiota että oli liima levyssä ei laudassa!
Pellon pientareella, rodulla on aika huono maine Suomessa. Mutta pentujen emo ei vastaa ollenkaan sitä kuvaa, jonka nettikeskusteluista saa. Se on todella kultainen ja tottelevainen.
Mansikki muistuttaa eniten luonteelta ja ulkonäöltä isäänsä, joka on suomenlapinkoira. Isä on kiltti ja ystävällinen kaikille, semmoinen karvapallerolössykkä :)
Parolan asema, oli kyllä aivan huippuylläri, että matto oli liimattu levyyn. Viisaasti asennettu aikanaan.
Oi kun ihana (nimi myös ;-))!
Rotu onkin minulle uusi, en ollut ennen kuullut. Kaikkea sitä oppii. :)
Söpöliini karvapallero. :) Pennut on sitten aina niin ihania, siitä ei pääse mihinkään. Onnellista odotusaikaa, muutama viikko menee onneksi nopeasti ja pian teilläkin on pentu kotona keksimässä kaikenlaisia kepposia.
aivan suloinen ja nimi kuin piste i:n päälle :)
Voi pientä <3
Elegia, nimi oli ensin vain heitto, mutta se jäi elämään :)
Lotta ja Tuisku, tuntuu pitkältä ajalta odottaa, mutta remontti pitää kiireisenä :) Yritämme tärkeimmät saada alta pois ennen pennun tuloa.
millam, hän on kyllä vienyt meidän molempien, minun ja miehen, sydämen :)
Nana, eikö :)
Oijoi, miten ihana penska!
Täällä myös yksi "näykkijärodun"-omistaja :D
Meillä etenkin tämä uusin tulokas on ollut kova suustaan. erityisen vilkas pureksimaan kaikkea (kuten sisaruksensa), tähän asti kunnes hampaat ovat vaihtuneet.
Ja kyllähän nämä näykkivät toisiaan ajaessaankin. Mutta ihmisiin /esineisiin kohdistuva näykkiminen on onneksi vähentynyt.
Niin ja onnea pennun johdosta jo etukäteen ja tsemppiä vielä odotukseen :)
Hei minja, ja kiva kun jätit kommenttia! :)
Noillakin kuulemma nyt pahin näykkimisvaihe päällä, pitäisi tuosta vähentyä. Kasvattajan jättävät jo rauhaan, mutta me vieraat tietenkin olemma sallittua riistaa :D
Mikä ihana pentu!!!!
Post a Comment