Wednesday, July 22, 2009

Elämää Mansikin kanssa

Joskus on vaikea käsittää, miten tämä koira...

...voi olla sama kuin tämä koira.

10 comments:

sanna said...

Kaunis Mansikki!
Täältä löytyy punaruskea velipoika Rico =) Minkäs kokoinen Mansikki on tällä hetkellä?

Jutta said...

Hei, mahtavaa kuulla Mansikin sisaruksista! Mansikki kävi eilen eläinlääkärillä, laitettiin rokotus ja mikrosiru, ja painoa oli n. 17 kiloa. Aika mötky jo :)

Missäpäin Rico nykyään majailee? Olisi mukava vaihtaa kuulumisia enemmänkin, vaikka sähköpostilla. Minun osoitteeni näkyy tuossa profiilissa.

Mirja said...

Onneksi tuo vaihe menee aika pian ohi :)

Meidän koiruli pani pentuna paloiksi pyöreät bambumatot, joista pidin kovasti ja järsi vanhasta pirtinpöydän jakkarasta kulman. Pentuajan jälkeen on joltakin lasten pehmolta ehkä joskus järsitty korva silloin tällöin (jonka on saanut ommeltua takaisin paikoilleen), mutta suurempaa vahinkoa ei ole syntynyt.

Sussu said...

:-D

Anrinko said...

Hih hii!!!
Tulee mieleen oma rotikkarouvani (jo koirien taivaassa)
Hän tykkäs kaataa ison "puun" ja pissiä sen lattialla olevan mullan päälle. Tosin oli vielä pentu kun tuon teki. Taisi olla hiukan alle vuoden kun tuon teki.
Koirat on koiria.
Ei niistä aina ota selvää.

Lotta ja Tuisku said...

Heh, niinpä niin, pennuissa on ainakin kaksi puolta. Mutta on Mansikilla varmasti ollut hauskaa kun on penkonut kukkaruukkua. :)

Jutta said...

Mirja, onneksi tosiaan :) Nyt näyttää maittavan kaikki mihin vain hampaansa ylettää. Mutta tämä oli ensimmäinen varsinainen tuho, mitä on tehnyt ja varmasti johtuu siitä kun meillä molemmilla alkoi työt tällä viikolla.

Anrinko, hihi. Koirilla on kyllä aivan omat ja omituiset keksintönsä :D

Lotta ja Tuisku, aivan varmasti on! Ja näytti olevan ylpeä tekosistaan kun tulimme kotia. Muru oli selvästi vähän nolona ja tiesi ettei aivan sallituilla linjoilla ole menty, mutta Mansikki istui mullan keskellä ja heilutti häntää :)

Jaana said...

Heh heh! Mutta osaa ne senioritkin, oma koirani söi silmälasini muutama vuosi sitten ja juuri joulun alla... :P

Bullukat said...

Niinpä. Tuollaista se on pentusten kanssa. Enkeleitä oikeastaan vain nukkuessaan, muutoin villivilperttejä ja tupajumeja.

Jutta said...

Jaana, voi ei! Minä olisin aivan sokea jos tuo keksisi moista :) Muru on ollut niin kiltti nuoruusiän jälkeen, etten edes muistanut miten paha tuo tuhoamisvimma voi olla.

Bullukat, siltähän tuo näyttää. Täytyy yrittää keksiä keinoja että saa kanavoitua sen oikeampaan suuntaan :)