Saturday, July 18, 2009

Anoppilan aarteita






Torstaina vierailimme anoppilassa ja haimme ladosta huonekaluja kunnostettavaksi. Ukkoskuuro pääsi yllättämään kesken lastauksen. Minä ja Panu pidimme sadetta kärryn kuomun alla, Muru ja Mansikki kärryn alla. Tämä oli Mansikin ensimmäinen ukkonen. Se oli ihan päällä, joka puolella jyrisi. Mansikki säikähti ensimmäistä jyrähdystä, mutta sen jälkeen ei välittänyt enää yhtään. Se on niin rohkea, minua pelotti varmaan enemmän.

Sininen taso tulee keittiöön, kun saamme sen ja keittiön kuntoon. Turkoosi komuuti on minusta todella kaunis. Toivottavasti osaamme laittaa sen kuntoon. Alaosa on suht hyvässä kunnossa, mutta yläosa vinksottaa melko lailla ja siitä puuttuu palasia.

Vihreä pirtinpenkki ei minusta tarvi muuta kuin kunnon pesun, se on hieno sellaisenaan.

17 comments:

Eija said...

Onpa haukkuli kasvanut, no niinhän ne nopsaan tekevät. Ihanat vanhat olet anoppilasta löytänyt, kiva kun ne saa käyttöön.

outi said...

Mä olen niin kade tommoisista anoppiloista ja mummoloista, joista joutaa hyvää kunnostettavaa tavaraa suvun nuoremmille vesoille. Meillä ei ole mitään, kerrassaan mitään. Ei yhdenyhtä hamsteria suvussa eikä maalaistaloja, joihin jemmata aarteita. Olet onnentyttö!

Pellon pientareella said...

Voihan nenä, mitä aarteita!! Kiva kun saatte ottaa ja kunnostaa niitä. Mansikki taitaa olla aika 'cool', hyvä niin. Me kävimme toissailtana lenkillä paikassa, jossa olikin ampumarata ja harjoitukset käynnissä, se oli hyvää treeniä koirille, aika lujaa paukkui. Ihmeen hyvin se meni, vaikka isompi on saanut arvioksi luonnetestissä laukauskokematon (tai jotain sellaista...).

anrinko said...

Upeita aarteita!
Noita mäkin kaipaan...vanhoja juttuja mitkä saisi kantaa pois ja uudistaa ne meille sopiviksi.
Eipä näy eikä kuulu...ONNEKSI on kierrätyskeskukset mistä aarteita vielä löytää...ja halvalla. =)

PikkuBertta said...

Voi mitä aarteita sieltä anopin kätköistä on löytynyt.Kaikki tutunnäköisiä omasta lapsuudesta.Tuollaiset ne oli -50 luvulla keittiön astiakaapit. Ja kaikki mahtu ihan hyvin.
Kiva kun kunnostatte.

Mirja said...

Ihania aarteita teidän anoppilassa, etenkin tuo sininen keittiön kaappi.

Onko tuossa yhdessä kuvassa vanha Flora-rasia? En muistanutkaan, että olivat noin hienoja ennen vanhaan.

Unknown said...

Ooohhh!!! Haluaa tuommoisen aarreladon!

Susanna said...

Tuo Flora-rasia on kyllä kaikkien aikojen hienoin. Miksiköhän Flora tajua retrobuumin kunniaksi ottaa pakkausta uudelleen käyttöön?

Muttamutta... ihana anoppila teillä!

Lotta ja Tuisku said...

Ihana vihreä vaaka. Vanhemmillani ei ole ollenkaan mitään digitaalista vaakaa, tuollaista (mutta seitkytluvun oranssia) käytettiin kunnes isovanhemmiltani periytyi vielä vanhempi. Sellainen missä laitetaan toiselle tasolle punnittava tavara ja toiselle punnuksia. Sillä oli ihan suunnattoman hauskaa mittailla esim. leipomusaineita. Mutta tuollainen vihreä vaaka sopisi omaan keittiööni, pitääpä ruveta bongailemaan jostakin. :)

Bullukat said...

No jo on taas ihania löytöjä. Minäkin olen hieman kateellinen, kun itsellä ei ole tuollaisia paikkoja pengottavaksi.

Maippi said...

Jopas olet löytöjä anoppilasta tehnyt! Tuo vaaka varsinkin on niin täydellisen värinen :)

Jutta said...

Eija, hauveli on kasvanut ihan silmissä, itseäkin ihmetyttää.

Outi, minun suvussa ei ole tuollaisia aarreaittoja, mutta mukavaa että miehen on :)

Pellon pientareella, Mansikki on tosi cool. Ei se tunnu pienestä hätkähtävän.

Anrinko, kierrätyskeskuksista ja kirppareilta voi löytää melkoisia aarteita, ei tarvi omassa suvussa välttämättä olla :)

PikkuBertta, minusta nuo vanhat keittiönkaapit ovat niin kauniita. Olen viikonloppuna rapannut maalikerroksia pois ja miettinyt, että teettäisimme loput kaapit niiden mukaan.

Mirja, on Flora-astia. Minusta se oli niin hieno että piti ottaa kuva :)

anni, :)

Sussu, olisi kyllä hyvä idea. Nyt kirjettä Flora-yhtiöön ;)

Lotta ja Tuisku, kuulostaa hauskalta. Vähän enemmän tunnelmaa kuin digitaalivaa'assa :)

Bullukat, onneksi kirppareilta voi tehdä löytöjä myös :)

Maippi, olen tuollaisia vaakoja ihastellut kirppareilla, mutta tässä oli värikin aivan nappiin. Tuli vähän niin kuin kaupan päälle, löytyi tuon sinisen kaapin uumenista.

Neiti Nimetön said...

Tulen tännekin voihkimaan. IHANIA löytöjä!! Ja hyvä kun pääsevät käyttöön...

Jutta said...

Neiti Nimetön, tervetuloa vaan! :)

Maippi said...

Juu, noita vaakoja näkee melko usein kirpputoreilla, mutta hinnat vaan ovat usein karmivia. Itselläni keltainen ja punainen vaaka, mutta tuollaisen vihreän kyllä huolisin :D

Parolan asema said...

Loistava on anoppila, aivan kuin oma henkilökohtainen kirpputori! Loistavaa kun saavat hyvät kunnostajat, ovat säästyneet juuri oikeille ihmisille :)

Tupu said...

Kateellisena huokailen myös upeita löytöjä!Kaapit on upeita ja nuo maitotonkat myös. Itsellänikin tuollainen vaaka vaaleankeltaisena kirppikseltä hankittuna 5e:lla. Toimiva, tarkka ja usein käytössä. Tuon värisen voisin kyllä ottaa myös, yhden jo bongasinkin kirppikseltä,mutta oli epäkuntoinen ja hinnakas, jätin ostamatta.