Tuesday, September 22, 2009

Elämää Mansikin kanssa


Mansikki on ottanut tavakseen nykerrellä milloin sieltä, milloin täältä. Se ei niin paljon haittaa, että koirat möyrivät päivisin sängyssä. Mieluummin minäkin nukun lakanoiden välissä kuin karhealla päiväpeitolla. Mutta välillä huolettaa, että onko meillä kohta ehjää seinää jäljellä. Edes auto ei ole turvassa Mansikin hampailta. Ja puhun siis auton ulkopuolesta. Olemme antaneet hänelle lempeän lisänimen Destroyah.

Olen syytön!

22 comments:

Stella said...

Voi ei Mansikkia. Ymmärrän tunteesi paremmin kun hyvin. Kyllä pienet esineet saa nostettua syrjään mutta mitenkäs suojelet kiinteät rakenteet.

Meillä on seinissä vain kaksi pientä reikää, mutta vanhan talon esillä olevat sähköjohdot ovat olleet ruokalistalla, samoin kaikki pehmeät verhoillut huonekalut, kirjat, matot, kengät, kovat huonekalut ja erikoisuutena kodin elektroniikka. Patterit on eri hyviä!!! Koira täytti juuri 2v ja toivon, että tuhot alkais olemaan nyt tässä.

Jutta said...

No hui! Patterit kuulostaa jo vaaralliselta. Mansikki ei onneksi ole löytänyt kodin elektroniikkaa, ja kovasti toivon ettei löydäkään.

Mutta se on tykästynyt puun jyrsimiseen. Listat, paneelit, lipastot ja sohvan käsinojat näyttävät maistuneen. Ja sitten rintsikat... Vanhojen rintsikoitten syöminen ei niin haitannut, mutta että se uudetkin tuhosi heti samantien. Eikä ne edes olleet mitenkään esillä, vaan se on nimenomaan ne käynyt etsimässä... Täytyy vaan pitää peukkuja pystyssä, että jyrsintävaihe menisi mahdollisimman pian ohi.

Tiia said...

Hahaa, ymmärrystä täältäkin... Vaikka ehkä vähän pienemmässä mittakaavassa, meillä kun ei ole pikku-perhoskoiran kitaan sopinut kuin yhdet rintsikat ja KEITTIÖNJAKKARA. Ikää 16vk. Kiva.

Minttumaari said...

Destroyah ;D - mainio lempinimi. hauska on myös juliste! Saisko tosta jonkun kutsumanimiversion "Dessu"? :)

Tiedän ton epätoivon ja harmituksen määrän, kun millon mitäkin on syöty...

Niinkuin joskus aiemmin taisin mainita meidän koiruus on syönyt kaikkia ulosmenoreittejä... tekeekö Mansikki sitä vain silloin, kun on yksin vai silloin, kun olette ihan kotosalla?

Sari said...

Destroyah! Nice... Ei vaan, tosi hauskasti oivallettu lempinimi teidän pikkutuholaiselle. Vaan eiköhän tuo tuosta asetu, ehkä... ajan kanssa...

Juhana said...

Joillain muillakin on vastaavia ongelmia:

Kisuja ;)

Jutta said...

Tiia, miten sellainen pikkuvauveli voi keittiöjakkaran tuhota? :o

Minttumaari, sekä että. Enimmäkseen tietenkin kun ei olla kotona vahtimassa, mutta koettelee myös kun ollaan paikalla. Ja meidän nukkuessa on myös hyvää aikaa. Kai sillä on niin paljon virtaa, että pitää purkaa kaikkeen eteen tulevaan.

Sari, nimi on napattu vanhasta Godzilla-elokuvasta Godzilla vs. Destoroyah :) Alan myös ymmärtää, miksi Mansikin äidin nimi on Peto... Monesti Mansikkia tulee kutsuttua pikkupedoksi...

Juhana, aikas evilin näköisiä kisuja :)

-J- said...

Kylläpä vaikuttaa meno tutulta; ehkä neiti rauhoittuu vanhemmiten, tai sitten ei :D Meillä on mennyt useamman koiran suihin pöydänjalkoja, sohvannurkkia, shampoopulloja, täkkejä, tyynyjä, kännykänlatureita, metallisia pikkuautoja parhaimmillaan pari päivässä... oikeastaan kaikkea, kiinteää ja irtainta. Kun isoin kalusi nuorena keittiön työtason reunaa, kävin jo kysymässä hinta-arviota rosterilistoille, joilla meinasin verhota kaikkien tasojen reunat. Onneksi nakertelu loppui jossain vaiheessa ennen kahden vuoden ikää ;)

Lotta ja Tuisku said...

Voi ei! Valitettavasti en voi huokaista täysin ymmärtäväisesti, kun ei ole kokemusta tuholaiskoirasta (ainakaan toistaiseksi). Toivottavasti Mansikki rauhoittuu pian tai oppii suuntaamaan järsimistarmonsa vaikkapa pelkkiin puruluihin...

Lotta ja Tuisku said...

Ainiin, kannattaa lukaista kirja Marley ja minä (tai katsoa elokuva, itse en ole sitä nähnyt). Marley on labbis, joka syö kaiken mitä eteen tulee. Muutenkin kirja osui ja upposi aika hyvin pennun kanssa elävään. :)

Jutta said...

-J- voi ei... kuulostaa pahalta... Ja kaikki puhuvat, että loppuu parivuotiaana. Siihen on vielä niin pitkä matka. Toivottavasti kuitenkin edes silloin :)

Lotta ja Tuisku, olet kyllä onnellisessa asemassa :) Ja kiitos vinkistä! En ole ennen kuullut kirjasta/elokuvasta, mutta jotenkin kuulostaa niin tutulta, niin tutulta :D

Anonymous said...

heheee (= no onpa kiva kun jaksat rakastaa täysillä mansikkia silti vaikka se nakertelee..hyvä koiranomistaja oot kyllä ! (::
t.henna

Niina said...

Heh, mitä ihastuttavia kuvia! Kyllä koirulit osaavat ottaa sen "syytön" ilmeen. Söpöstys Mansikki.

Niina said...

Vielä pitää lisätä, että nauroin tuota sinun kuva-arvoitustasi alla! Kuinka osuva arvoitus! :D Ihana.
Tuolloin ei varmaan kyllä ainakaan sua naurattanut... hih.

Melita said...

Hei,
Mansikki on mielestään tavallaan oikeassa kun ilmoittaa olevansa syytön siis siihen että on koira.
Meillä 2 kissaa jotka mieluiten teroittavat tassujaan keittiön Englannista tuotuun talonpoikaispöytään ja se taitaa olla aika pientä - hyvä niin kauan kun eivät rupea p..s.mään sohvaan.
-Ostin silkkipaperia kun niin kovasti ihastuin Pom Pom-kukkiisi, mutta mielestäni Marthan ohjeesta puuttuu yksi kuva step kolmen ja neljän välistä- miten ihmeessä siitä tuli pyöreä - vai onko se pyöreä ? kysyy yksi tietämätön

Jutta said...

henna, kiitos vaan:) Eihän tuota voi olla rakastamatta, on se niin lutunen.

Niina, hyvin viattomia ilmeitä osaa ottaa tosiaan! Vaikka jäisi kiinni itse teosta niin häntä vaan viuhuu :)

Silloin kun tuo tapahtui, ei paljon naurattanut. Olin aika kauhuissani, että mihin tässä vielä joudutaan. Mutta nyt Panu on saanut seinän jo paikattua, eikä edes huomaa että Mansikki on vähän napostellut.

Melita, eihän se tosiaan Mansikin vika ole. Sillä on vain ylimääräistä energiaa, jota purkaa mihin sattuu. Meidän tehtävä on yrittää kanavoida se vähemmän tuhoisaan suuntaan.

Pom pom -ohjeet olivat minustakin vähän vajaat. Tein tuolla ohjeella puolipalloja ja palloa varten kiinnitin kaksi puolipalloa yhteen. Tiedä sitten miten oikeasti tarkoitus.

Melita said...

Hei vielä,
No hyvä - en siis ollut tyhmä enkä tietämätön kun en saanut siitä pyöreää millään ilveellä.Itsekin ajattelin että pitääköhän niitä tehdä kaksi- jatkan harjoituksia-Pom-Pomeja kun ei voi olla liikaa.
Hyvää viikonloppua !

Jutta said...

Melita, pom-pomeja ei todellakaan voi olla liikaa! Minusta ne sopisivat meilläkin melkein joka huoneeseen. Olen muuten nähnyt joissain blogeissa noita vain puolipalloina roikkumassa, minusta ne ovat kivoja niinkin.

Sari said...

Moi Jutta, sulle olis haaste blogissani. Ei osallistumispakkoa, mutta jos jöytyy aikaa siihen vastailla, niin sitten... ;-)

Nana said...

Voi miten ihanat kuvat pikku tuholaisesta :) Meillä läträttiin aikanaan tabascon kanssa, eipä maistunut Pikkukoiralle enää kodin sisustus,kun laitettiin vähän tulisemmat mausteet...

Jutta said...

Sari, tulen ensi tilassa katsomaan :)

Nana, me ei olla testattu tabascoa. Etikalla ollaan sivelty vähän joka paikkaa, mutta ei se kauheasti hidasta. Ehkä täytyy testata tabascoa. Sitä ei kyllä voi laittaa tyynyihin eikä villatakkiin, jotka eilen saivat "käsittelyn" ;)

Satsu said...

Lohduttavaa löytää hampaan jälkiä muidenkin blogeista! Meilläkin saa löhötä sängyssä, mutta vähän arveluttaa onko kohta enää jäljellä tyynyjä, joille painaa pää...