Mansikki + HondaTänään Mansikki palasi ensimmäistä kertaa lapsuudenkotiinsa meille tulon jälkeen. Mansikin veli Honda ja Mansikki löysivät heti yhteisen sävelen. Minusta näytti, että Mansikki tunnisti kotikontunsa, ihan niin kuin se olisi taantunut pikku pennuksi kun säntäili niin riemuissaan ympäri pihaa. Mansikin äitikin otti Mansikin vastaan yllättävän hyvin, vaikka ei yleensä suvaitse vieraita koiria reviirillään. Ehkä sekin tunnisti vielä tyttärensä, Mansikki kuitenkin tuli meille vasta 12-viikkoisena.
Today Mansikki met with her mother, father and brother Honda. This was the first time she visited her childhood home (well, she's still child, but early childhood anyway) since she came to us. Looked like she was a little puppy again.
Laitoin vähän joulukoristeita keittiönpöydälle. Saa nähdä kauanko koiruudet antavat niiden olla siinä.
Little more christmas decorations in the kitchen. I'm afraid Mansikki won't let me have them there for long though. She might want to eat them.
14 comments:
Onpas Mansikki kasvanut sitten viime näkemän. siitähän on kehittynyt oikein suloinen leidi :)
Kaunis tuo tekemäsi koristelu. Kannattaa varmaan pultata se pöytään kiinni, jos haluaa sen pysyvän siinä ;-))
Moi Elegia, Mansikki on tosiaan kasvanut. Katselin juuri vanhoja kuvia, vaikea uskoa mikä pikkuinen pallero se oli vielä vähän aikaa sitten. Nyt se on isompi kuin Muru, ja yllättäen myös äitiään ja isäänsäkin isompi. Saa nähdä millaiseksi se venähtää.
Hauska kuvasarja koirista. Vai tulee Mansikista vielä muitakin suurempi, huh :). Kauniit koristeet, ihanasti tarkentunut tunnelmallinen kuva. Oletko muuten koittanut Mansikille vesisuihkepulloa? Meillä se on ollut yllättävän eli tosi tehokas vehje, käytetty lähinnä turhan sisällä haukkumisen tai päälle hyppimisen poistamiseksi. Ihminen ei puhu tai elehdi mitään, vesisuihku vain päin pläsiä juuri sillä hetkellä, kun kielletty asia tapahtuu. Kehua ja palkka, kun lopettaa kielletyn.
Pellon pientareella, meillä oli vesipullo käytössä kun Mansikki oli pienempi. Vähän vaihtelevalla menestyksellä toimi. Esim jos oli kaivelemassa kukkapenkkiä, niin aika kauan sai ruiskia päin naamaa ennen kuin lopetti. Joissain mielenkiintoisemmissa jutuissa, niin kuin ovien aukomisessa se ei toiminut, koska Mansikki ehti niin nopeasti saada oven auki ja oli jo poissa ruiskupullon vaikutuspiiristä. Koirakouluttaja suositteli meille kauko-ohjattavaa sitruunapantaa, mutta emme ainakaan vielä ole hommanneet.
Mansikki taitaakin olla aika "kova" ja fiksu koira. Se osaa siis itse avata ovet, voihan surku kun menee hankalaksi. Onhan tuo sitruunapanta aika kova ase, olisi kiva jos pärjäisi ilman. Mikä eniten muuten motivoi tai palkitsee Mansikkia, mitä se eniten haluaa? Vai pitääkö teidän hankkia karjalauma pihalle ;).
Ollaan me jo naureskeltu, että pitääkö meidän hommata Mansikille oma lehmä pihalle ;D
Mansikki on tosiaan melko kovapäinen ja kauhean älykäs, mikä voi olla hyvä ja huono asia. Se on tosi tottelevainen ja tykkää treenata eikä vedä lenkillä juuri yhtään. Mutta sitten jos me ei keksitä sille tarpeeksi tekemistä, se keksii sitä itse. Ja ongelmana on juuri ne hetket, kun me ei olla vahtimassa, eli ollaan töissä/suihkussa/nukutaan pitkään. Nytkin oli viikko pari ihan rauhallista kun oli tehoaktivointikuurilla, mutta heti kun tehtiin Mansikin kanssa vähemmän, lipasto ja sohva sai kyytiä. Ja oltiin muuten vasta valeltu etikalla :)
On se sitruunapanta minustakin aika kova keino, että mieluummin ilman sitä. Enkä haukkumiseen haluaisi sitä käyttää, koska luulen että se purkautuisi sitten jollain muulla tavalla. Haukkumista en kyllä muutenkaan koe kauhean isona ongelmana Mansikin kanssa. Tietysti se jonkun verran haukkuu, kun on vahtikoira, mutta minusta ihan kohtuuden rajoissa kuitenkin.
Voi kuinka ihania koiruuksia :)
Leppoisaa sunnuntaita ! Ja koristelulle pitkää ikää :)
Kiitos vaan suklaamarenki, sitä minäkin toivon :D Mukavaa sunnuntaita sinullekin!
Hri Jutta,
Ihania koiria ja erikoista tuo kun eläimet unohtavat sukulaisensakin seuraavana päivänä.Hain toisen kissamme Stellan Haminasta ja veljensä Luna muutti naapuriin.Tuli meille kahden päivän jälkeen hoitoon kolmeksi päiväksi ja se oli yhtä tappelua vaikka olivat olleet aina yhdessä sen 12 viikkoa - ihan kuin eivät olisi koskaan aikaisemmin tavanneetkaan !!
Hienon hieno jouluasetelma sinulla tuossa - mutta mistä se valo ?Todella silmäähivelevan kaunis.
Löysit keittiön kaappiin varmasti sen värikartan pinkeimmän, kuten olen kertonut on minullakin pinkit sisukset keittiönkaapeissa ja aikomus maalata ne turkoosiksi.
Melita, se on tosiaan erikoista etteivät välttämättä muista enää. Mansikin veli Honda kävi meillä muutaman kuukauden ikäisenä ja silloin vahti emäntäänsä tarkkana, eikä halunnut päästää Mansikkia eikä varsinkaan Murua lähelle. Nyt meni sitten paljon paremmin, ei yhtään murinaa.
En muista pinkin värikoodia, mutta hyvin pinkiltä näytti kartassakin :) Jouluvalot on Stokkalta. Kodin Ykkösessä oli samanmallisia, mutta vain punaisena ja valkoisena, ei kultaisena. Mutta siis Oulun Kodin Ykkösessä, muissa varmaan voi ollakin.
I love this idea.
Ihania koiruuksia? Minkä rotuinen Mansikki muuten on? Honda on aikas komia!
Thanks sodapop! :)
Nooruska, Mansikki on seropi, äiti on sao miguelinfila ja isä suomenlapinkoira. Äidiltään Honda on perinyt tuon raidallisen turkin. Mansikki muistutti pentuna eniten isäänsä, mutta ei kyllä enää kauheasti näytä lapinkoiralta :P
Moi.
Mitäpä Honda koiralle kuuluu nykyään?
Post a Comment