Saturday, November 7, 2009

Seitsemän asiaa

hydrangea

Meidän piti mennä tänään siskonpojan synttäreille, mutta makaankin kotona kuumeessa. Saa nähdä mikä influenssa tästä vielä puhkeaa. Makoillessa on kuitenkin aikaa miettiä haastetta, jonka olen saanut jo useammalta blogisiskolta, viimeksi harmaan arjen selättäjältä Outilta. Tässä siis seitsemän asiaa minusta, jota ette (ehkä) tienneet vielä.

1. Inhoan tiskikoneita, en kerta kaikkiaan osaa täyttää niitä. Muutaman kerran olen yrittänyt yllättää miehen iloisesti hoitamalla tiskit, mutta ne kerrat ovat päättyneet onnettomasti.

2. Tykkään ripustaa pyykit kuivumaan värijärjestyksessä. Viime aikoina (miehen kanssa asuessa) se ei vain ole enää niin hauskaa, kun suurin osa pyykistä on mustaa.

3. Koirankoulutus on minusta tosi kivaa. Kävimme Mansikin kanssa pentukurssin ja se oli niin hauskaa, että aloitimme vähän aikaa sitten tokon. Treenaus myös hillitsee Mansikin tuhoamisvimmaa, joten olen hyvin motivoitunut koirankouluttaja ;)

byebye

4. Meillä on viime aikoina ollut paljon surua ja huolta mutta olemme sopineet miehen kanssa, että kirjoitan blogiin vain pinnallisista asioista. Se sopii minulle hyvin, sillä blogimaailma on mukava pakopaikka arjesta. Saan uskomattoman paljon voimaa ja hyvää mieltä kommenteistanne ja ihanista blogeistanne.

5. Laitan ruokaa lähes ainoastaan koirille. Meillä koirat syövät paremmin kuin ihmiset. Joskus pöllimme koiranruokia kun ne houkuttavat enemmän kuin omat.

6. Pelkään hammaslääkäriä. Minulla on puoliksi puhjennut viisaudenhammas, joka pitäisi poistaa, koska se vihoittelee vähän väliä. Olen lykännyt poistamista jo parin vuoden ajan.

7. En olisi uskonut vuosi sitten kun aloittelin blogia, kuinka ihanaa bloginpitäminen on.

Tämä haaste on tainnut kiertää jo melkein kaikki blogit. Mutta jos et ole vielä tehnyt sitä, nappaa mukaasi!

18 comments:

minja said...

Haa, tuo "koirat syövät paremmin kuin ihmiset" osuu toisinaan meihinkin. Ennen mieheni melkein hoki sitä, mutta nyt on laadunvalvonta tiukentunut ihmistenkin ruoassa. Kyllä se vaan niin on, että eläinlääkärikuluissa säästää kun lemmikit syövät monipuolisesti ja terveellisesti :))
Barffataanko teillä?

Ikävä kuulla että on ollut surua ja murhetta. Meillä sama tilanne vuosi sitten ja minäkään en halunnut niitä asioita blogissa tuoda julki. On ymmärrettävää pitää jokin osa-alue elämästään "puhtaana" ikäviltä jutuilta, vaikka ne elämään kuuluvatkin. Voimia!

Pikaista paranemista myös!!! Toiv. ihan tavisflunssa vaan.

bubble said...

Harmillista, että on ollut surua ja huolta viime aikoina :( Mulla on kyllä sama, en tuo niitä blogissa ilmi. Niitä varten on suljettu nettipäiväkirja Livejournalissa, ja tietenkin ystävät. Mutta tsemppiä, asiat kääntyvät aina jossain vaiheessa parempaan :)

Ihana blogi kyllä tämä<3

Inkivääri said...

Että semmoista:) Toivottavasti huolet katoavat - bloggauksessa on vaaransa, jos huolensa purkaa avoimesti ja blogi toivottavasti toimii itsellekin sellaisena myönteisenä elämänalueena. Vaikka joskus tekisi mieli kirjoittaa murheistaankin...

Sehän täällä täytyy muistaa, että valtaosa meistä tekee saman ratkaisun eli ei meidän kenenkään elämä niin ruusuista ole kuin blogimme:)

Eija said...

Näin blogien välitykselläkin sen huomaa, että kaikkea ei viitsi kirjoitella, yleensä ne helpot ja kivat ja hyvät asiat tulee esiin. Mutta kaikilla tuntuu ongelmia ja surua olevan myös. Hyvää myös teille toivottelen sekä kyl haukut kantsii pitää hyvässä ruuassa.

Anonymous said...

Joo, kissa syö parempia naksuja puoliksi miun mielenrauhan takia...
Blogien seuraaminen on mulle vähän pakoa arjesta samaan tapaan kuin sisustuslehdet. Ihania, mahtavia kuvia ja ideoita. Voi ihastella toisten kätten jälkiä tekemättä itse mitään. Kiitos ihanasta blogistasi.
t.Ulla

Tiia said...

Paranemisia, meiltäkin jää nyt sitten huominen näyttelyreissu väliin koska olen yhäkin sairaana... Hugoa ei kyllä taida harmittaa, mennään sen sijaan juhlimaan isänpäivää vanhusten luo ja siellä on aina joku joka syöttää salaa hyvyyksiä pöydästä :)

Pikaista paranemista ja, onneksi, asioilla on yleensä taipumusta kääntyä hyväksi. Tsemppiä.

nanna said...

Mene nyt kuitenkin poistattamaan se viisaudenhammas, koska se taatusti äityy aivan kamalaksi juuri silloin, kun sitä vähiten toivoisi, kuten lomamatkalla tai kun on jotain muuta kivaa tiedossa.

Kokemusta nimittäin on, kun pää oli vesimeloonin kokoinen ja seuraavana päivänä oli lento. Ja näin hammaslääkärikammoisena sanoisin, ettei se poistaminen lopulta ollut edes yhtään kamalaa :)

Outi said...

Pikaisia paranemisia sinne!

anni said...

Oli mielenkiintoista lukea paljastuksiasi. Ikävää, että on surua. Voimia siihen!!!! EI kai kukaan vois luulla, et koku oikeasti kirjoittaisi kaiken elämästään blogiin?

ANtoisaa on ollut seurata blogiasi. Kiitos siitä! Mukavaa, että bloggaajat tuottavat toisilleen hyää oloa näinkin helposti. En itsekkään olisi uskonut...

Pikaista paranemista ja positiivista energiaa!!!

Bullukat said...

Toivottavasti murheeet ja surut kaikkoavat. Ymmärrän hyvin, ettei tahdo blogissa kaikkia asioita kertoa. Itsekään en kovin syvällisiä asioita paljastele.

Stella said...

Itse perustin blogin aikoinani juuri sitä varten, että saisin ajatella vain kivoja asioita. Toimii hyvänä terapiana. Meilläkin koira syö tarkempien laskutoimitusten ja suositusten mukaan kun minä ja isäntä. Joskus vannoin, että en hurahda mihinkään kotiruokaan, mutta eikös koira siirtynyt barffaamaan jo parin kuukautta tulonsa jälkeen.

Katja said...

Pikaista paranemista kuumeesta! Ja ikävä kuulla suruista, toivottavasti nekin selvenevät ajan kanssa. Mekin ollaan otettu linjaksi että blogissa ei kirjoiteta kuin pääosin mukavista ja ihanista jutuista, ja jos huolista niin ei mistään kauhean vakavasta. On kiva pitää oma blogi sellaisena paikkana joka välillä pakottaakin katsomaan ympärilleen vain positiivisella mielellä.

Jutta said...

minja, kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltä. Flunssa meni onneksi ohi ilman sen pahempia.

Meillä barffattiin ennen, mutta nyt Muru saa syödä allergian ja maksan vajaatoiminnan vuoksi vain kanaa/kalkkunaa ja pottumuusia. Tarkoitus olisi pikkuhiljaa lisätä kasviksia ja testata, mikä toimii. Mansikki syö vielä raksuja, mutta totutamme samaa tahtia Mansikille myös muita ruokia.

bubble, kiitos paljon :) Ei sitä tosiaan viitsi kaikkia asioitaan ihan kaikille selvittää. Itse voisin kertoa niille lukijoille, joihin olen blogin kautta tutustunut, mutta koska blogi on täysin julkinen niin ei viitsi.

Inkivääri, välillä tekisi mieli avautua ja kertoa murheistaan, koska täällä on niin ihania lukijoita. Mutta sitten niitä juttuja voi käydä ihan kuka tahansa lukemassa, enkä kuitenkaan halua täysin julkisesti henkilökohtaisista asioista kertoa. Tietenkin sekin on jokaisen oma valinta, paljonko itsestään kertoo, mutta minulle tämä linja sopii ihan hyvin.

Eija, taitaa tosiaan monella olla samanlainen linja. Ja kuuluuhan se elämään että on niitä surujakin välillä, mutta niitä ei välttämättä halua blogissa julkisesti käsitellä. Ja onhan monia blogeja, joissa nimenomaan käsitellään niitä vaikeita asioita, ja nekin ovat varmasti ihan tarpeellisia, mutta itse olen ajatellut pitää tämän enemmän sellaisena harrastusblogina.

Ulla, minulla käy vain monesti sillä lailla, että pitää itsekin alkaa tehdä kun näkee kaikkia ihanuuksia blogeissa ;D

Tiia, Hugo taisi vain olla mielissään herkuista ;)

nanna, niin kai se pitäisi. Olen minä sitä miettinyt, että nyt saattaisi lähteä vielä suht kivuttomasti, ennen kuin hammas on kokonaan mätä. Mutta kun... ei uskalla...

Kiitos Outi! Taisi jo mennä ohi, ainakin kuume.

anni, kiitos paljon! Noin minäkin olen ajatellut, mutta välillä käy mielessä, että kuvitteleekohan joku, että elämäni on pelkkää sisustamista ja tapettien valintaa... :)

Kiitos Bullukat :)

Stella, juu, tarkemmin seuraa meilläkin koiranruoat ravintosuosituksia... Meillä on nykyään enemmänkin kotiruokaa kuin barffia noilla. Pentu syö tosin vielä raksuja, mutta totutamme sitä pikkuhiljaa kaikkeen muuhunkin.

Katja, minä olen ajatellut blogin sellaisena harrastuksena, jossa ei tarvitse ajatella arkea ja ikävyyksiä. Vaikka välillä kyllä tekisi mieli avautua, varsinkin jos on jotakin oikein mielen päällä. Ja kun blogin kautta on tutustunut niin ihaniin ihmisiin, joille hyvin voisi kertoa murheistaan. Mutta tämä on kuitenkin täysin julkinen foorumi, niin haluaa sitten jotkut jutut pitää itsellään. Niin kai se varmaan vähän kaikilla menee.

Melita said...

Hei Jutta,
Kauniita kuvia sinulla tässä ja tuo matkalaukku !... minulla samanlainen mummolta peritty kellarissa ja sisällöstä muistan vain teini-iän päiväkirjat - pitäisi mennä joku vahva päivä kurkkimaan mitä muuta siellä on, koska on täynnä.
Sama minulla - yritän pitää blogin ainakin semi-pinnallisena - en ainakaan suruistani kirjoittaisi.Viime päivitys koski kyllä tätä harmautta, mutta sehän koskee nyt meitä kaikkia eikä siis ole henkilökohtaista.
Minäkin olen laittanut pyykkejä värien mukaan jopa ulos kuivumaan, mutta sitten luin ettei siitepölyallergikon kannata kuivattaa ulkona kuin talvella.Lakanoista tuleekin jännän pakastekuivattuja ulkona talvella ja se tuoksu!
Minäkin pelkään hammaslääkäreitä, mutta jos voin käydä sillä yhdellä, joka pari viikkoa sitten veti multa hampaan niin en kyllä enää pelkää.Aivan mahtava tyyppi eli jos haluat päästä hammaslääkäripelostasi niin sinne-Petteri Vilkama / Hammaslääkäriasema Albin - Hämeentie 10 /Hki.Nuori ponipää ja vei kaikki pelot pois jo kättelyssä.
Bloginpito on kyllä pääasiallisesti ihanaa, vaikka välillä mielestäni meinaa happi loppua - onneksi silloin juuri löytää hienoja uusia niinkuin vasta nyt löytämäni sinunkin ja sen myötä rupeaa itsestäkin tuntumaan, että ehkä joku jaksaa vielä omaanikin lukea ja siitä ehkä jopa innostua.Valokuvatorstai on mulle sellainen "pakko-osaalistua" haaste.

Jaana said...

Heh, aika tuttua, nimittäin tuo ruuan laittaminen lähinnä koirille. :)

Kannattaa poistattaa viisaudenhammas. Multa on poistettu kaikki neljä (2 kerralla), ja loppujen lopuksi oli pikkujuttu, vaikka hammaslääkäreitä kammoankin...

Pikaista paranemista!

Jutta said...

Voi kiitos Melita, ihanasti sanottu :) Sinulla on ihanan raikas blogi, tykkään siitä kovasti.

Meillä ei kuivata pyykkejä ulkona, koska pyykkitelineen tangoissa menee koirien juoksuvaijeri. Ulkona kuivatun pyykin tuoksu on kyllä aivan parasta.

Jaana, ei se viisaudenhampaan poisto varmaan oikeasti olisikaan niin paha, kuin millaiseksi sen kuvittelen. Minua aina jännittää hammaslääkärissä käynti, mutta aina siitä on selvitty ;D Olen vain kehittänyt siitä etukäteen niin ison jutun.

Ninnu said...

Kaunis tuo matkalaukkukuva.

On järkevä pitää omasta yksityisyydestä huolta myös blogimaailmassa. eli hyvä päätös sinulta.

Koiruille rapsutuksia! :)

Jutta said...

Kiitos Ninnu, ja koirat kiittää myös ;)