Thursday, December 17, 2009

Loppurutistus

Teknologia

Pikainen heippa kotitoimistolta! Eli keittiön pöydän äärestä. Tässä pieni kurkistus syyhyn, miksi olen ollut niin hiljainen viime aikoina. Minulla on töissä meneillään kauhea loppurutistus. Pitää vuoden loppuun mennessä saada taitettua ja kuvitettua yksi kirja. Enkä halua viettää jouluani työasioista huolehtien, siksi olen päättänyt saada kirjan valmiiksi ensi tiistaiksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että varmaan viikonlopunkin vietän koneella ja piirtämässä. Mutta en valita. Stressistä huolimatta on ihanaa saada tehdä sitä mitä rakastaa.

Just a quick hello from the home office! This is a little sneak peek to what's been keeping me busy. I'm illustrating a book and it has to be ready by the end of the year. So I'm working night and day and weekends too. But I'm not complaining, I love my job.

Oh, and thanks to Ez & Marichelle for their lovely words in their blog!

13 comments:

visuaalisesti vaativa kottarainen said...

Juuri näin! Puolikuolleena allekirjoitan tuon viimeisen lauseen koko sydämestäni!

Inka said...

Jaksamista loppurutistukseen! :)
Niin ja tuon edellisen jutun suolakuusi-idea on aivan ihana, kiitos siitä.

Krisu said...

Loppu häämöttää, paljon jaksamista ja joulumieltä mukaan!

Katja said...

Työniloa! :)

suklaamarenki said...

Työniloa toivotan minäkin ja iloa valmiista lopputuloksesta :)
Oikein mukavaa viikonloppua!

Anonymous said...

Tsemppiä! Joulu oottaa urakan jälkeen.
t.Ulla

Riikka said...

Tsemppiä ja jaksamista!

Laura said...

Olenkin jo kaipaillut kuulumisiasi!

Olen itse toipilaana. Ollut jo ihan liian monta päivää. Vaatimattomana tavoitteena on olla jouluun mennessä terveenä.

Kovasti tsemppiä työn loppuunsaattamiseen!

Anja said...

Upeaa kuvitusta jälleen.

Krista said...

Ihana kala! Kaunis toteutus!

Jutta said...

Voi että olette ihania! Suuret kiitokset kannustavista kommenteistanne, todella piristävät päivää :)

Liivia said...

Aivan ihanat kuusenkoristeet tuolla alempana. Pienin "määrärahoin" syntyy usein ne hienoimmat:)

Jutta said...

Kiitos Liivia! On niissä ainakin enemmän tunnetta, kun on nähnyt vähän vaivaa niitten eteen. Ainakin itse ajattelen niin.