The nicest neighbors

We have the nicest neighbors. They have been so helpful with our renovating project. We have got spare parts like light switches and heard stories about how things used to be. One of the neighbors has lived here since 1956 and is the oldest original resident on the street. He was also building our house!

And last weekend, we got a front door! I have been in love with that door for two years. We have a "modern" door, looks like from the 80's. I've been saying to Panu countless times we need to find an original front door just like that. I've been searching the internet for the right one. We've also talked about having it made. But now the search is over, because our neighbors decided to change the door and donate the old to us! Of course we offered to buy, but they wouldn't have any of that. I'm kind of surprised how nice and helpful people still are. And very grateful.

Oh, and I might be a bit quiet for a while. I'm preparing for Kootut murut to move, hopefully very soon. But more about that later.

Everybody was kung fu fighting Disco dancing

Yo-hoo, we had a moment of sun. It was brief and there still wasn't much light. We are in the middle of kaamos. You know, in the summer we get midnight sun when the sun doesn't set at all. But of course, to balance it, we have to have a time when the sun barely shows her face.



I got the disco ball from Panu as an anniversary present. Now it's hanging in the home office. There's a motor that spins it and colorful, blinking LED lights if you plug it in. Now we can have our own disco in the home office.

Three years together and an Elf

Exactly three years ago from yesterday I confessed my huge big crush to my then co-worker Panu. Six months from that he proposed to me, and a year later we were married. Now, I don't know if it's a coincidence, but yesterday morning Panu woke up to an Elf (tonttu in Finnish) next to his bed.

Unlike Mr. Elf who lives on my vanity and takes the occasional stroll in the garden, this one was black. I believe his color to be a clear indication that the Elf has come to live in Panu's music room, where black metal reigns. Surprising - yes - but not totally unheard of. For every house needs an elf or two.



The Elf looks like a gardener, but I'm not quite sure what kind of garden he tends. Maybe we'll just have to wait and see...

Make coffee not war

No enhän minä malttanut pysyä poissa tämän kauempaa! Miten voisin olla kuvaamatta, kun tuli näin ihanaa postia? Aurinkokin paistoi hetken ennen ukkosmyrskyä. Ihana Babayagas Haus teki minulle aivan huipun ristipistotyön. Paketti oli niin hieno, etten meinannut raaskia avata... Katsokaa vaikka itse jos ette usko.

I couldn't stay away for longer! How could I not take photos when I got such sweet mail? The lovely Babayagas Haus made me this wonderful cross stich. The package was so pretty I almost didn't have the heart to open it... If you don't believe me, see for yourself.







Tuli vielä kahvitkin mukana.

It even came with the coffee. Thank you Babayagas haus!

Pieniä lahjoja / Little gifts

Monesti aivan pienet asiat saa hyvälle mielelle. Naapurin lapsilta sain kimpun lemmikkejä. Sain kuulla myös, että Muru on parempi koiran nimi kuin Mansikka. (Kyllä, Mansikka. Eivät ilmeisesti voi uskoa että koiran nimi voi olla Mansikki ;))

I think it's many times the little things that make you happy. I got forget-me-nots from the neighbor's kids. Still makes me smile.



Syntymäpäiväkin meni, en edes kerro paljonko täytin. Sisko onnitteli 25-vuotiasta, kiltti kun oli, mutta se ei taida olla aivan koko totuus. No okei, kerrotaan. 32. Aina syntymäpäivän ympärillä on perinteinen ikäkriisi, mutta ehkä pääsin siitä jo yli. Mieheltä sain synttärilahjaksi Nanny Stillin Sulttaani-karahvin. Olen siitä ties kuinka pitkään haaveillut. Niin ja kakkukahvit sänkyyn, on se ihku :)

I also had my birthday, but I won't reveal how much I turned... Ok, I'll tell you. It's 32. I traditionally have an age crisis around my birthday, but I think I'm over it now. My husband gave me the Sultan carafe by Nanny Still, that I've dreamed about for ages. And breakfast in bed, with cake and candles and all. He's so sweet :)

Kevätlahja / Spring present

Olin ulkona koirien ja Panun kanssa, lapioimassa lunta talon vierestä (mukavampi tehdä valoisalla, minulla on vähän työrytmi muuttunut Panun sairasloman aikana), kun muistin että postit on vielä hakematta. Ensin piti kaivaa tie portista ulos, sekin on astetta kinkkisempää nykyään. Mutta olikin sen arvoista, Pauliina Lounatuulia-blogista oli lähettänyt minulle ihanan lahjan! Se on Ikean kehys, jollaisia ihailin joku aika sitten hänen blogissaan. Meille lähin Ikea on parin tunnin ajon päässä Haaparannassa, joten Pauliina oli ajatellut lähettää minulle ylimääräisen kehyksen.

Suuret kiitokset, Pauliina!

Ja tiedättekö, mitä tämä tarkoittaa? Kotimme ei ole enää Ikea-vapaata vyöhykettä. Se on (ainakin tietääkseni) ensimmäinen Ikeasta hankittu juttu täällä.

I was out with Panu and the dogs, shoveling the snow further away from the house (so it won't flood our basement when it melts) and dug my way to the mailbox. A loveliest surprise was waiting for me in the mailbox, a little gift from Pauliina of the blog Lounatuulia. It's an Ikea photo frame I admired in her blog. The nearest Ikea is two hours drive from us in Sweden, so Pauliina sent me an extra frame she had. Thanks so much, Pauliina!!

And do you know what this means?? Our house is no longer Ikea-free zone. This is the first Ikea piece in our home (as far as I know of).

Joulupukilta

Joulupukki oli kiltti tänä vuonna. Sain kaikenlaista ihanaa, vaikka olinkin jo saanut ison etukäteislahjan. Pupulamppu oli yksi suosikeistani.

Panu haaveilee Volvo Amazonista. Vielä sille ei ole tallia, mutta Panu sai minulta (eikun siis pukilta) kermanvärisen Amazonin 1:18 koossa.

Santa was kind this year. I got some lovely gifts even though I already got a big one (new camera) beforehand. The rabbit lamp is one of my favorites. The Volvo Amazon was for Panu. He dreams of a real one, but we don't have a garage for it yet.







Saimme myös kaksi uutta Mariskoolia turkoosin kaveriksi. Ja Arabian Teema-lautasia ja tarjoiluastioita. Niin ja kilokaupalla suklaata. Minun oli tarkoitus alkaa dieetille joulun jälkeen mutta näyttää siltä, että se saa odottaa kunnes suklaat on syöty.

We got two new Maribowls and some Teema plates by Arabia. And plenty of chocolate. Oh, and the cutest little kitchen clock that is actually a fridge magnet.

Puoli vuotta

Tänään olemme olleet tasan puoli vuotta naimisissa. Sen kunniaksi Panu yllätti minut kukilla...

...vanhalla jojolla...

...ja Hyvinpukeutuva nainen -kirjalla vuodelta 1951. Siitä löytyy "Maailman muotialan suurten ohjeita ja neuvoja eleganssia tavoitteleville". Ja ihania kuvia. (Ihana mies.)

Taisin saada vaikutteita Ilonan upeasta aarrelehti-postauksesta näihin kuviin.

Lahjoja, leluja ja lääkelaukku

Tämä viikko on ollut remonttia, remonttia, töitä ja remonttia. Onneksi posti on tuonut pieniä välipiristyksiä. Vain päivän myöhässä tuli syntymäpäivälahja Panulta, Wilkintien printti. Vihje meni perille!! :) Voi että kun siellä on muuten taas ihana printti ilmestynyt, haluaisin koko sarjan!

Olen jo pitkään etsinyt tarpeeksi vanhaa lääkekaappia. Löysin etsystä ihanan turkoosin ensiapulaukun, joka saa toimia sellaisena. Näyttää siltä, että meidän keittiöstä tulee aika turkoosi.

Ja sitten samana päivänä päädyin hakemaan tullista (!) uuden lelukamerani. Löysin (decor8:n kautta) ebaystä japanialaisen minipolaroid-kameran. Tai siis oikeastihan se ei ole polaroid, koska merkki on fuji. Mutta kuitenkin, kuvat putkahtavat ulos ja kehittyvät pikapikaa. Siitä tulee käyntikortin kokoisia kuvia. Olen muutaman päivän räpsinyt menemään kaikkea mahdollista. Yllättävää oli se, että se piti hakea tullista. Siitä piti maksaa arvonlisäveroa. Olisikohan syy ollut siinä, että se tuli Japanista, en tiedä.

Torstaipäivän aarteita

Torstai on aarteita täynnä, tällä viikolla ainakin. Ystäväni talo on rakennettu vuonna 1929 ja hän löysi sieltä vanhan vanhan lämpömittarin. Ja antoi sen minulle! En ole vielä keksinyt, mihin sen laittaisin, mutta varmasti johonkin edustuspaikalle.

Kirpparilta löytyi metallinen omenavati 2 eurolla. Metallisten tarjoiluastioiden sarja kasvaa.

Näitten ihanuuksien lisäksi postissa tuli kirje Poketolta. Siellä oli jääkarhulompakko. Hyviä lompakkoja on niin vaikea löytää! Ja Peskimon letterpress-printti. Peskimo on idolini, he tekevät vaikka mitä hienoa, kuvituksia ja animaatioita ja kaikkea mahtavaa. Tämä varmaan päätyy työhuoneeseen inspiraation lähteeksi sitten kun se saadaan kuntoon. Sitä odotellessa se saa komistaa minikeittiön seinää.

Huopavalot ja itämaan tuliaisia

Pikkuveljeltäni tuli eilen ihana paketti. Hän ei päässyt häihin, koska oli Japanissa. Nyt saimme myöhästyneen häälahjan, kaksi aivan upeaa kimonoa. Toinen on musta, toinen violetti. En tiedä vielä raaskiiko niitä käyttää vai päätyykö ainakin toinen niistä seinälle.

Obibashin eli tuon vyöjutun solmiminen ei ainakaan vielä onnistunut. Mukana oli jonkinlaiset ohjeet, mutta en saanut niistä tolkkua.

Tänään postilaatikossa odotti huopavalot. Ne ympäröivät nyt kampauspöydän peiliä. (Meillä ei muuten petata sänkyä kovin ahkeraan, niin kuin kuvasta saattaa huomata).

Makuuhuoneen nurkkaus

Talon vanha kampauspöytä pääsi paikalleen makuuhuoneeseen. Olen sitä joskus aiemmin saattanut vilauttaa, mutta nyt vasta se on oikealla paikallaan. Kampauspöytä on ollut talossa niin kauan kuin entinen asukki saattoi muistaa, eli varmaan jostain 50-luvulta. Harkitsin sen maalaamista, kultaköynnökset eivät oikein miellyttäneet silmääni. Mutta nyt ne näyttävät oikeastaan ihan kivalta. En ainakaan vielä tee mitään.

Posliinikäsi on etsystä blue bell bazaarilta. Entisessä elämässään se oli kumihanskamuotti, nyt koruteline.

Taulun tein Panulle ystävänpäivälahjaksi. Se on tehty kartongista, puhelinluettelon kartasta ja lahjapaperista. Idean omin aika suoraan Petit Collagelta. Kehykset on Kodin Ykkösestä. Siellä ei ollut sopivia tyhjiä kehyksiä, niin piti ostaa ale-taulu. Se oli pikkuisen liian iso, joten käänsin printin valkoinen puoli ylöspäin ja jätin vähän reunoja näkyviin.

Meille on kertynyt aika monta opetustaulua. Keväällä kukkivia puita ja pensaita pääsi makkariin, se on niin keväinenkin.

Kirpparin aarteita

Kirpparilta on taas kertynyt jos jonkinmoista pientä aarretta mukaan. Oranssi käsilaukku ja Matka nukkehäihin -kirja eivät ole minun löytöjäni, vaan Panun lahjoja minulle(!) Hän odotteli kaupungilla sillä aikaa kun minä sovitin hääpukua (ennen häitä siis) ja oli heti ajatellut minua nähdessään ne. On se kyllä hyvä mies :)

Viime viikolla olemme kiertäneet kirppareita missiona löytää tarpeeksi kapea yöpöytä/taso joka mahtuisi sängyn ja seinän väliin. Sellaista ei vielä löytynyt, mutta löytyi vihreä lasipurkki, 'hopeiset' kynttilänjalat ja pieni kirkas kuviollinen lasikupu lampulle. Saattaa päätyä esimerkiksi vessaan. Lisäksi löytyi kukkakuvioiset pitsi/harsoverhot, miksi noita nyt kutsutaankaan.

Nuket matkalla avioliiton satamaan

Tarjoiluastiastoni alkaa selvästi kasvaa, nyt mukaan tarttui metallinen tarjotin. Joku noissa vanhoissa tarjottimissa vetoaa minuun. Makuuhuoneeseen löytyi ihana vaaleanpunainen puntari. En tiedä, puntaroinko sillä paljoa, mutta ainakin se on sievän värinen.


The African Bridge -lehtinen opettaa englantia havainnollistavien kuvien kera.

Panu osti vielä itselleen vinyyli-LP-paketin Heut spielt der Strauss. Tietääkseni Panu ei kauheasti kuuntele klassista musiikkia. Mutta kukapa ei lämpenisi näin komeille viiksille...?

Ystävänpäivän jälkeen

on harrastettu vimmaista velvollisuuksien välttämistä. Kun olisi pitänyt pyykätä, siivota, maalata ja valmistella häitä, on tehty asetelmia ystävänpäivän lahjoista, valokuvattu, photoshopattu, tehty asetelmia jääkaappimagneeteista, kuvattu polaroideja, kirjoiteltu blogiin, lueskeltu muiden blogeja... Voih...

Se on kumma miten tuottelias voi olla kun välttelee jotakin, joka täytyisi tehdä.