Häiden odotusta

Häihin on enää kolme päivää. Tunnelmat ovat vaihdelleet jännityksestä, ilosta ja odotuksesta kaoottiseen paniikkiin. Viikon sisällä ovat sairastaneet minä, sulhanen, kaaso, kaason mies... Bestmanillä on käsi kipsissä. Pakko silti uskoa, että kaikki menee hyvin.

Nyt keskityn häävalmisteluihin, enkä varmaan kauheasti ehdi päivittää blogia. Palaan sitten ensi viikolla kuvioihin rouvashenkilönä. Toivottavasti minulla on silloin mahdollisimman paljon kuvia, joiden kanssa raportoida :)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Lokerikon uusi kuosi

Viime päivät on paitsi valmisteltu kuumeisesti häitä, kunnostettu lokerikkoa, josta mainitsin pari postausta sitten. Kun saimme sen, se oli aivan pölyinen ja seittien peitossa. Sisältä löytyi aivan yllättäviä aarteita.

Kuvissa se on jo pesty pariin otteeseen ja hiottu. Tullessaan se oli paljon tummempi. Maalasimme sen valkoiseksi Maalarin valkolakalla, koska sitä meillä sattui olemaan. En tiedä, oliko se todellakaan paras ratkaisu. Maali kupli eikä millään meinannut tarttua joihinkin kohtiin. Mutta toisen kerroksen jälkeen se näytti jo ihan kelvolliselta. Ilmeisesti maali oli yön aikana kuivunutkin ihan hyvin.

Lokerikko tulee keittiön sitten kun se saadaan remontoitua. Lokeroihin saa talteen kaiken pikkusälän. Yläosan uriin voi laittaa esille valokuvia, postikortteja tai mitä sitten haluaakaan.

Valtion rautateiden varikolla

Aurinko paistoi aivan ihanasti tänään, ja minä olin poikkeuksellisen aikaisin hereillä, joten päätin ottaa Murun ja polaroidin mukaan retkelle. Eksyimme VR:n varikolle, josta löytyi kaikkea kivaa kuvattavaksi. Kuvista tuli aika sinivioletteja, johtuukohan siitä, että ulkona oli pakkasta aika paljon. Filmipakkauksessa sanotaan että pitäisi kuvata yli 13 asteessa. Kuvat ainakin tuntuivat kehittyvän poikkeuksellisen hitaasti.

Sipulivalaisin

Keittiön sipulivalaisin löytyi huuto.netistä siinä vaiheessa, kun olimme melkein päättäneet ostaa uuden kodin. Se on 50-60-luvulta, eli juuri sopivan ikäinen. Pitihän se sitten huutaa, vaikka talon ostopäätös ei ollut vielä varma. Ainakaan järkitasolla, tunnetasolla olin päättänyt samantien talon nähtyäni.

Uuden kodin keittiö alkoi heti tuntua omalta, kun ripustimme lampun kattoon. Keittiön kello tuli talon mukana. Minusta se oli ihana, ja entiset asukit olivat niin kivoja että jättivät sen meille.

Käsilaukku ja kesäisiä löytöjä

Kävin eilen Kontissa etsimässä käsilaukkua häihin. Häihin sopivaa käsilaukkua sieltä ei löytynyt, mutta löytyi muuten vaan hieno käsilaukku 2 eurolla. Selvä kesä-käsilaukku. Lisäksi löytyi kaksi mansikkakulhoa keittiön (tuleville) avohyllyille. Annikan avohyllyprojekti on saanut uudelleenherätettyä keittiöhaaveeni. Mutta yksi asia kerrallaan, nyt viimeistellään makuuhuonetta.

Ihanin löytö oli kuitenkin kaksikerroksinen kakku/keksivati 5 eurolla. Vähän vinksahtanut, mutta ehdottoman tarpeellinen kaikille kahvikesteille :)

Tauteja ja löytöjä

Blogini on elellyt muutaman päivän hiljaiseloa, ja niin olen minäkin. Muutama päivä sängynpohjalla ei todellakaan ole tapa, jolla haluaisi aikansa viettää, varsinkaan viikkoa ennen häitä. Mutta minkäs teet, kun tauti iskee niin se iskee. Hyvänä puolena voisi tietenkin pitää sitä, että jaffa-mustikkakeittodieetillä ei pääse turpoamaan pahasti ennen häitä.

Onneksi tänään pääsin jo liikenteeseen. Töihin, kampaajalle ja kaason kanssa maalaamaan yhtä hääjuttua. (Hih!) Mutta en kerro vielä mikä se on :)

Panu teki tänään löytöjä. Hän kunnosti vanhaa lokerikkoa, joka päätyy jossain vaiheessa keittiöön. Sieltä löytyi iso kasa nauloja, talttapääruuveja, ties mitä solkia ja ripustimia, vanhoja avaimia, E- ja I-kirjaimet, vanha valokuva ja punnus. Olisikohan kuvassa siskokset, vai jopa kaksoset? Kovasti samannäköisiä ovat ainakin. Ja mihinkähän noita kirjaimia on käytetty? Lokerikosta tiedän sen verran, että se on ilmeisesti aikanaan toiminut kaupan siemenlokerikkona.

Ystävänpäivän jälkeen

on harrastettu vimmaista velvollisuuksien välttämistä. Kun olisi pitänyt pyykätä, siivota, maalata ja valmistella häitä, on tehty asetelmia ystävänpäivän lahjoista, valokuvattu, photoshopattu, tehty asetelmia jääkaappimagneeteista, kuvattu polaroideja, kirjoiteltu blogiin, lueskeltu muiden blogeja... Voih...

Se on kumma miten tuottelias voi olla kun välttelee jotakin, joka täytyisi tehdä.

Matkalaukku ja tarjotin

Tein taas etsyssä löytöjä. Oikeastaan tekisin niitä paljon enemmänkin, mutta suurin osa löydöistäni sijaitsee Yhdysvalloissa enkä raaski maksaa niin paljoa postikuluja. Nämä saatoin kuitenkin tilata suhteellisen hyvällä omallatunnolla. Tarjottimelle on heti parikin käyttötarkoitusta, ja tuo matkalaukku... Ihastuin siihen heti ja niin kuin olen tainnut mainita, meillä ei ole paljon säilytystilaa. Kun makuuhuone valmistuu, se pääsee kampauspöydän vierelle säilyttämään kaikenlaisia tarpeellisia purkkeja ja purnukoita.

Tulossa pätevä emäntä

Enää kaksi viikkoa! Sitten minusta tulee pätevä emäntä, jollaiseksi tässä koulitaan.

Päivä alkoi pilkillä. Täytyyhän hyvän vaimon ruokkia rakkaansa.

Nämä miehen kourat eivät ole minun. Minä en saanut yhtään kalaa :( Tämäkin sintti laitettiin takaisin kasvamaan lisää kokoa.

Sen sijaan tässä vaivaan taikinaa omin pikku kätösin. Ihan komiat leetat niistä syntyi, vaikka itse sanonkin. Ainakin Panu söi niitä aivan tyytyväisenä, kun vein tuliaisiksi. Saattoi jopa käydä mielessä, ettei ihan toivoton emäntä ole tulossa :)

Välttämättömät ohjeet leetan letittämiseen

Ihan kaikkea en koulutuksesta halua paljastaa, mutta voin sanoa, että monta hyödyllistä asiaa tarttui matkaan.

Kuvat on ottanut kaasoni ja ihana ystäväni, joka järjesti minulle ikimuistoiset polttarit

Kaikki ovat jo varmaan ihan kyllästyneitä häähöpinöihini. Mutta kun päähän ei mahdu muuta. Yrittäkää kestää, kohta se on ohi, lupaan sen.

Lattian vaiheet - osa II

Kerroin vähän aikaisemmin, miten löysimme makuuhuoneesta lautalattian monen mattokerroksen alta. Lattia oli ikäänsä nähden hyvässä kunnossa. Siinä ei ollut lahoa eikä kosteutta eikä muutakaan ikävyyttä. Pinta oli tietenkin aika pieksetyn näköinen. Aluksi pesimme sen maalipesulla ja kittasimme Marian oppien mukaan puukitillä. Isommat raot tilkimme puutikuilla. Sitten oli vuorossa tuskaisin osuus, hiominen.

Panu-raukka vietti viikonlopun hioen lattiaa pikkuisella käsikäyttöisellä hiomakoneella ja hiekkapaperilla. Sen olisi voinut tehdä nopeammin isolla lattiahiomakoneella, mutta emme halunneet lattiasta liian tasaista. Panu käski sanoa, että pölyä oli ihan hulluna. Sitä oli ihan joka paikassa lattiasta kattoon. Minä en voinut mennä huoneeseen ollenkaan, sain allergisen reaktion jo Panusta.

Me päätimme hioa lattiaa vain sen verran, että uusi maali tarttuu siihen. Kovasti kyllä pelotti, että vanha maali alkaisi kuplia tai jotain muuta yhtä kauheaa. Mutta kaikki menikin yllättävän hyvin. Maalasimme yhden ohennetun kerroksen ja yhden ohentamattoman vaaleanharmaalla Permolla. Kaikki epätasaisuudet ja kolhut näkyvät lattiassa, mutta minusta se kuuluu asiaan.

Lattian on jatkuvasti rempparoinan peitossa, niin en ole voinut ottaa siitä kokonaiskuvaa. Mutta tässä kuitenkin yksityiskohta.

Tätä kirjoittaessani huomasin, kuinka paljon ihan konkreettista apua on ollut blogistanian kanssaremontoijista. Inspiraation lisäksi :)

Tunnustus

Olen ollut todella pahalla tuulella koko viikon, häästressi on saanut minusta yliotteen. Siksi olikin aivan ihana päivän piristys, kun sain Marialta tunnustuksen. Erityisen ihanaksi tunnustuksen tekee se, että Diagnoosi: Sisustusmania on Vihreän talon kanssa ensimmäiset blogit, joita olen alkanut seurata. Ja sitä kautta olen löytänyt kaikki muutkin ihanat blogit ja blogituttavuudet. Tulipas nyt monta ihanaa yhteen kappaleeseen :)


Palkinnon säännöt:
Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panoksen johdosta millä tahansa maailman kielellä. Jokainen palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin. Palkinnon saaja liittää palkinnon logon blogiinsa. Palkinnon saaja julkaisee säännöt omassa blogissa. Palkinto laitetaan eteenpäin viidelle blogille ja niiden kirjoittajille.

Minä haluan antaa palkinnon eteenpäin seuraaville:

Marialle, jonka DIY-osastoa jatkuvasti ihailen
Annikalle, joka ottaa ihania kuvia ihanasta talostaan
Sussulle, jonka värikäs koti on ihanan inspiroiva (nyt lopetan ihanan käytön tälle postaukselle)
Elegialle, jolla on taito tehdä sykähdyttäviä kuvakollaaseja
Nanalle, joka on saanut jopa minulle Lapin-kuumeen.

Alien ja hilpeät hedelmät

Tänään kun käytin Murrea, aurinko laski niin kauniisti puiden taakse, että täytyi äkkiä kipittää kotiin hakemaan kamera. Tällainen kuva siitä syntyi. Päätin laittaa sen jääkaapin oveen Panun hilpeiden hedelmien viereen. Jotenkin tuntui, että ufomies täydensi sitä :)

Tässä vielä selvyyden vuoksi Panun hilpeät hedelmät.

Olohuoneen nurkkaus

Pöllö on viimein saanut kehykset ympärilleen ja katselee meitä nyt koiranpentumaisesti olohuoneen nurkassa. Lipasto on vilahtanut ainakin osaksi aikaisemmissa postauksissa, se on talon alkuperäistä kalustoa 50-luvulta. Rakastuin siihen heti ja oi onnea, kun entiset asukit jättivät sen meille.

Punaisen sohvan sain kun muutin ensimmäisen kerran pois kotoa. Edelliseen asuntoon se ei oikein sopinut ja meinasin jo lahjoittaa sen eteenpäin, mutta täällä se löysi heti paikkansa. Vintin uumenista löytyi mummolta saatu virkattu päiväpeitto.

Vielä kun saisi olohuoneeseen vähän väriä. Olen niin kyllästynyt valjuihin tapetteihin, minulla on ikävä värejä. Haluaisin maalata seinät vihreiksi.

Kampauksia ja maalailua

Tänään oli talo täynnä prinsessoja ja neitokaisia kun kukkaistytöt kävivät testaamassa kampauksia. Minun korurasiani olivat tarkassa syynissä, taidetaan tänä iltana jossain toisaalla keskustella korvien rei'ittämisestä.

Kun vieraat olivat lähteneet, minä ja Panu jatkoimme sujuvasti kodinomistajan arkea. Ensin lumityöt - sitä muuten on paljon! Koko talven lumet on sataneet kerralla. Sitten makuuhuoneen seinien maalausta. Pinkopahvin maalaus on jännittävää, väri vaihtuu moneen kertaan. Alkuperäisestä väristä ei voi päätellä ollenkaan lopputulosta. Vielä toinen kerros maalia, listat kuntoon ja paikoilleen, ja makuuhuone on muuttamista vaille valmis.

Lattian vaiheet

Meillä on muutosta asti (reilut 2 kuukautta) ollut käynnissä makuuhuoneen kunnostusprojekti. Se on edennyt pikkuhiljaa sitä mukaa kuin muilta kiireiltä olemme ehtineet. Nyt remontti alkaa olla loppusuoralla. Suuri toive ja tavoite on, että häihin mennessä olemme muuttaneet olohuoneesta makuuhuoneeseen.

Oli oikeastaan pari syytä miksi aloitimme remontin makuuhuoneesta. Tupakointi ja kokolattiamatto samassa huoneessa oli yksi. Me emme siis tupakoi vaan entinen asukki. Hajunpoisto kesti pitkään, mutta nyt huone on hajuton (liuottimen hajua ei tässä tapauksessa lasketa). Se on myös talon perimmäisin nurkka, mikä luonnollisesti on paras paikka ensikertalaisten treenata remonttitaitojaan. No jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin minä olisin halunnut aloittaa eteisestä, sillä valitsin sinne jo aikaa sitten ihanat tapetit. Mutta mies puhui ympäri, huoh...

Joskus olen saattanut jotain mainita makuuhuoneen lattioista, mutta kerron nyt silti vielä ihan perusteellisesti. Talo on rakennettu vuonna 1956 ja siellä on alusta asti asunut sama perhe. Oli ihana kuunnella myyjän juttuja lapsuudesta talossa. Hän ei muistanut talossa koskaan olleen lautalattiaa. Me olimme tietenkin pettyneet, kun kummatkin sellaisesta haaveilimme. Vähän ennen muuttoa myyjä tuli kuitenkin käymään ja kertoi kuulleensa naapurilta, että alueen taloissa monesti oli lautalattiat ja meilläkin saattaisi olla.

Toivo taas varovaisesti virinneenä poistimme kokolattiamaton. Alta paljastui muovimattoa muistuttava punainen, kuviollinen matto. Ei ole tullut selvitettyä, mitä se oli. Se oli kauhean liukasta ja näytti muovilta mutta repeili kuin pahvi.

Minusta kuviot ovat aivan ihanat ja harmitti poistaa se. Ei sillä olisi kuitenkaan pysynyt pystyssä, piti luistella ympäri huonetta. Isoimmat kappaleet ovat tallessa kellarissa.

"Muovimaton" alta löytyi korkkimatto. Siitä myyjä oli maininnut ja sanonut että sen alla on luultavasti raakalautaa.

Mutta kun poistimme korkkimaton, meitä odotteli melko lailla hyväkuntoinen lautalattia. Juuri sellainen kuin olimme haaveilleet. Selvisi myös, miksei myyjä muistanut lautalattiaa. Lautojen ja korkin välistä löytyi lehti vuodelta 1961, laudat on peitetty kun hän oli 6-vuotias. Me olimme pelänneet taloa ostaessa kaikenlaisia ikäviä yllätyksiä, minäkin stressasin kauheasti kaikista mahdollisista home- ja kosteusvaurioista, mutta vastaan tulikin tämmöinen mukava yllätys.

Aurinko

Oranssi haaste sai minut aivan keväisiin tunnelmiin. Kevättä odotellessa leikin photoshopilla ja vanhoilla valokuvilla. Ehkä se aurinko pilkistää vielä oikeastikin, eikä vain valokuvissa.

Mukavaa perjantaita!

Oranssi

Blogistaniassa on kiertänyt oranssi haaste (ainakin täällä, täällä ja täällä). Kukaan ei ole haastanut minua, mutta otin mallia omatoimiselta Elegialta ja haastoin itse itseni. Ensin ajattelin ettei meiltä löydy oranssia, mutta kun aloin katsella sillä silmällä, sitä löytyi vaikka mistä. Aika arkisia asioita tuli tällä kertaa kuvattua.