Lomapuuhia

Loma on alkanut ihan mukavasti. Lauantaina kävimme joen rannassa tutustuttamassa Mansikkia uimapuuhiin. Ei se vielä ihan uimaan uskaltautunut, mutta riehaantui kuitenkin molskimaan vedessä. Aloin pitää päiväkirjaa sen koulutuksesta, Pennun kasvatus -kirjan oppien mukaan.

Sunnuntaina pihan ruusupensaaseen ilmestyi kukkia. Ne ovatkin valkoisia, eivätkä vaaleanpunaisia niin kuin jostain syystä odotin.

Tänään saatiin uusi koiranpeti eteiseen. Se on limenvihreä fatboy junior. Oli aika haastavaa saada poseerauskuva sen kanssa. Mansikki ei pysynyt paikallaan sekuntiakaan. Muru suostui kyllä poseeraamaan, mutta Mansikin mielestä pedillä makoileva Murre selvästi odotteli leikkikaveria. Pelotti jo seinien puolesta niiden möyriessä fatboyn päällä. Onneksi Panu tuli apuun ja piti Mansikkia sylissä sen hetken, että sain kuvan räpsäistyä.

Muru ja Mansikki, pihamaan tuho

Elegia toivoi yhteiskuvia koiruuksista, ja kovasti yritinkin niitä kameran kanssa jahdata. Mutta joko minä olen tai kamera on liian hidas (syytän kameraa). Kun ovat yhdessä, koiruuksilla on aivan kauhea vauhti päällä. Jos silti tarkkaan katsoo, huomaa että toisessa kuvassa olen onnistunut tallentamaan ne yhtä aikaa filmille ilman, että lopputulos on yhtä liikkuvaa sumeutta. Saa myös vähän vinkkiä siitä, miltä pihan istutukset näyttävät nykyään. Koiruudet ovat keksineet kuinka ihania vaanimispaikkoja ne ovat.

Ja pihamaan tutkiskelu jatkuu. Tällainen kaunokainen oli ilmestynyt pensaiden kätköön, sain sen dokumentoitua ennen kuin sille käy kehnosti. Jos joku tunnistaa, niin voisiko vinkata minkä niminen se on? :)

Eteinen

Tässä jo pieni vilautus eteisestä. Listat eivät ole vielä paikoillaan, mutta en millään malttanut odottaa sinne asti. Panu hoiti suurimman osan tapetoinnista, minä en ikinä olisi saanut kuvioita kohdistettua noin hyvin. Seinät ovat todella mutkikkaat ja epätasaiset. Alkuperäiset pahviseinät, ei mitään kipsilevyjä.

Kaikki eteisen sisustukset ovat vanhoja, kirppikseltä tai netistä. Naulakko tuli talon mukana. Uutena ostettiin vain lamppu, se hankittiin vanhan kodin keittiöön Kodin Ykkösestä.

Näitä naulakkoasetelmia on ollut jo vaikka missä, mutta minunkin piti päästä tekemään omani, kun sain naulakkosyvennyksen valmiiksi. Maalasin siihen kaksi kerrosta pellavaöljymaalia. Minusta se olisi kaivannut kolmannenkin, mutta maalin kuivuminen kesti niin kauan ettei ollut aikaa.

Vähään aikaan naulakossa ei sitten roikukaan mitään oikeasti. Mansikki on osoittautunut sellaiseksi rettelöitsijäksi, että saa nähdä mitä talosta on jäljellä sen aikuistuttua. Mutta, kun näen kuinka onnellinen Muru on Mansikin kanssa leikkiessään, annan anteeksi tuhotun kukkapenkin ja jos tarvii, voin vaikka remontoida talon kahteen kertaan. (Toivottavasti en kuitenkaan joudu!)

Juhannuksen viettoa ja uusi perheenjäsen

Viime viikko oli meidän kodissa raskas. Töissä oli kiirettä ja kotona remontoitiin yömyöhään. Juhannusaatto meni maalatessa ja tapetoidessa, aamuviiteen asti. Lauantaina hommat jatkuivat vielä iltapäivään. Eteinen on nyt listoja ja toista Permo-kerrosta vaille valmis. Niin ja kävi ilmi, että täytyy ehkä vetää sähköt uusiksi koko taloon. Eteisessä ei nyt ole valoa, koska lamppuun tulevat johdot olivat niin pahasti katkeilleet. En tiedä tarkoittaako se, että muuallakin on.

Lauantaina iltapäivällä pääsimme kuitenkin hakemaan uuden perheenjäsenen!!! Sen jälkeen aika onkin mennyt tutustellessa ja ihmetellessä. Muru oli ensin aika kummissaan. Meillä ei ole ennen käynyt vieraita koiria. Se puolusti kaikkea omaisuuttaan, talutushihnaakin. Minua jännitti kauheasti, että miten Muru suhtautuu Mansikkiin. Mutta nyt ne jo leikkivät keskenään kuin vanhat kaverukset. Aivan ihana nähdä Muru niin onnellisena.

Eilinen menikin lähinnä pihalla. Panu leikkasi ruohoa ja minä luin Glorian antiikkia ja haaveilin elämästä kartanon rouvana. Ihanaa kun aurinko paistaa ja on kesä! Välillä paimensin meidän hauvavaaveja.

Olin muuten aivan innoissani, kun meidän pihalle ilmestyi näitä Sussun blogissa näkemiäni karvapalleroita. Minä olen haaveillut unikoista ja olen jännityksellä odottanut, ovatko karvapallerot tosiaan niitä.

Ja kyllä ne taitavat olla! Yksi on jo avautunut, muita odottelen.

Kirpparilta

Kirpparikierros ei taaskaan päättynyt niin kuin ajattelin. Tarkoitus oli löytää astia/kulho/ruukku kärsimyskukalle. Sellaista ei näkynyt, mutta muuten tuntui, että kirpparit olivat aivan pullollaan ihanuutta. Pienen karsinnan jälkeen näihin päädyttiin: herkku vihreä tuoli, vanhat pullot ja laatikko, keltainen herätyskello (made in china) joka tikittää kuin pieni pentele. Se saa odottaa eristyksissä, kunnes lopettaa tikityksen. Ja sitten vielä Panulle höylä, että saa viilata ovenkarmit kuntoon.

Järjen ääni vierelläni saattoi kyseenalaistaa joitain ostoksia. Esimerkiksi pulloista puolet jäi kauppaan sen takia. Minä olen aivan heikkona vanhoihin pulloihin, ja noissa on vielä nuo etiketitkin... Ei kai esineellä tarvi olla sen kummempaa käyttötarkoitusta, kuin kauneus?

Raporttia eteisestä

Tässä vähän väliaikaraporttia remontin keskeltä. Eteisen syvennystä piti tasoitella ennen maalaamista. Teimme sen sanomalehdillä ja vehnäjauholiisterillä. Minusta on mukava tietää, mitä kaikkea seiniin menee. Ja yrittää että talo olisi mahdollisimman hengittävä.

Itse en ikinä saisi sanomalehtiä levitettyä tasaiseksi, mutta onneksi Panu on hyvä siinä. Meillä on kehittynyt hyvä työnjako. Minä keitän liisterit ja läiskin ne lehdille, Panu asettelee lehdet seinille. On todella onni, että Panu on hyvä kaikessa pikkutarkkuutta vaativassa, minulta menee aina hermo sellaisessa.


Kun liisterit olivat kuivuneet, maalasin syvennyksen ensin pohjamaalilla ja sitten pellavaöljymaalilla. Maali on Uulalta ja sävy on Meri. En ole ennen maalannut pellavaöljymaalia, saapa nähdä, mitä siitä tuli. Yritin ainakin hinkuttaa sitä ohueksi kerrokseksi. Vielä tarvitaan vähintään yksi kerros lisää.


Eteisen ysäri-haitariovet saivat lähteä. Komeroon tuli anno.fistä tilattu laakaovi. Tulipahan tällekin ovelle jotain käyttöä. Se ei ole samalainen kuin talon muut komeronovet, mutta parempi kuin haitariovet. Myös pitämään koirat pois pahanteosta. Olohuoneen oveksi tulee talon alkuperäinen keittiön ovi, kun Panu saa karmit valmiiksi.

Sitten piti vielä mallailla, kuinka vanha keittiön lamppu sopisi uusiin tapetteihin. Seuraavaksi pitää testata, pysyykö tapetti seinässä vehnäjauholiisterillä.

Lahjoja, leluja ja lääkelaukku

Tämä viikko on ollut remonttia, remonttia, töitä ja remonttia. Onneksi posti on tuonut pieniä välipiristyksiä. Vain päivän myöhässä tuli syntymäpäivälahja Panulta, Wilkintien printti. Vihje meni perille!! :) Voi että kun siellä on muuten taas ihana printti ilmestynyt, haluaisin koko sarjan!

Olen jo pitkään etsinyt tarpeeksi vanhaa lääkekaappia. Löysin etsystä ihanan turkoosin ensiapulaukun, joka saa toimia sellaisena. Näyttää siltä, että meidän keittiöstä tulee aika turkoosi.

Ja sitten samana päivänä päädyin hakemaan tullista (!) uuden lelukamerani. Löysin (decor8:n kautta) ebaystä japanialaisen minipolaroid-kameran. Tai siis oikeastihan se ei ole polaroid, koska merkki on fuji. Mutta kuitenkin, kuvat putkahtavat ulos ja kehittyvät pikapikaa. Siitä tulee käyntikortin kokoisia kuvia. Olen muutaman päivän räpsinyt menemään kaikkea mahdollista. Yllättävää oli se, että se piti hakea tullista. Siitä piti maksaa arvonlisäveroa. Olisikohan syy ollut siinä, että se tuli Japanista, en tiedä.

Synttärit ja omakuvatiistai

Kävimme eilen siskon luona kylässä. Siskontytöt muistivat syntymäpäiväni. Voi että he ovat kultaisia. 6-vuotias kummityttö tarjoili minulle mehua ja sain kynsitatuoinnin. Sain myös kukan ja kasteluohjeen: 8 ruiskausta juurille, 3 päälle. Vanhempi oli piirtänyt itse kortin. Siinä tyttö hyppää hevosella estettä. Tätinä olo on kyllä tosi mukavaa.

Syntymäpäivän kunniaksi hiustenväri on vaihdellut. Se on ollut ruskea...

pinkki...

sininen...

ja matti nykänen. Arvatkaa missä järjestyksessä!

Työhuoneessa

Napsin iltalenkillä tuomenkukkia työhuoneeseen ja laitoin ne vanhoihin lasipulloihin. Työhuone alkaa olla raivattu tavarasta. Enää seinien maalaus (ensin tapettien poisto) ja lautalattian kaivaminen muovimaton alta. Jos siis muovimaton alla on lautalattia. Minä uskon, että on.

Protected wildflowers -taulu on kirppikseltä, samoin lamppu ja punainen senkki. Senkkiin rakastuin samantien kun sen näin. Se oli ensimmäinen asia, jonka ostin kun minä ja Panu muutimme yhteen. Metallitarjottimia on kertynyt kirppiksiltä, Etsystä ja viimeisimpänä pienet tarjottimet Lundagårdista.

Avaimet ovat vaariltani. Olen pitkään miettinyt, mihin laittaisin ne esille. Vastaus löytyi Huvilan hengessä -kirjasta. Se on muuten ihana kirja, olen lukenut sen kertaalleen ja selannut kuvat vaikka kuinka monesti.

Nukkumattia odotellessa

Kohta on makuuhuoneen syvennys valmis. Yöpöydällä on pieni yövalo. Sen valossa on hyvä lukea kirjaa ennen nukkumaanmenoa. Jos uni ei tahdo tulla silmään, lampaiden laskeminen auttaa.

Verhot on vaihdettu paksumpiin, ettei aamuaurinko herätä liian aikaisin.Herätyskellot kertovat oikean ajankohdan!
(no, oikeasti ne eivät toimi)

Enää puuttuvat Nukkumatti-taulut.

Ne on tehty vanhoista postikorteista, jotka aikoinaan kiersivät Itä-Saksaa.
Sitten kaikki on valmista hyville yöunille.

Myynnissä sohva

Iso köllöttelysohva saa nyt sittenkin lähteä koiranpennun ja remontin alta. Kun koiranpentu tulee, meidän täytyy kantaa sänky alakertaan olohuoneeseen, eikä sohvalle ole mitään sijoituspaikkaa. Päätimme laittaa sen myyntiin ja katsoa uutta sohvaa tilalle kun olohuoneen remontti joskus valmistuu.

Ostimme sohvan reilu vuosi sitten vanhaan kotiin ja sinne se sopi kuin nappi silmään, mutta täällä se ei jotenkin löydä paikkaansa. Kaikki ympäröivät huonekalut ovat vaihtuneet ja talon henki on niin erilainen. Minulla on vähän haikea olo, sohvalla on ollut niin mukava köllötellä.

Jos jotakuta kiinnostaa, voi kysellä lisätietoja sähköpostilla, osoite löytyy profiilistani. Sohva on siis oikeasti kulmasohva, johon kuuluu rahi, mutta me olemme pitäneet rahia kiinni sohvassa, jolloin siitä tulee tuollainen kakkosvuode. Olen aika monesti nukahtanut siihen telkkaria katsoessani. Sohva on melko leveä, 250 cm ja syvyys kokonaisuuudessaan 160 cm. Istuinosan syvyys on 80 cm. Sohva on siis L:n muotoinen vaikka ei ehkä kuvista käy ilmi.



Unohduin sitten selaamaan kuvia vanhasta kodista, kun kaivoin sohvakuvia. En ikävöi sinne takaisin, remontin keskellä iskee vain pieni haikeus. Voisi olla ihanaa, jos ei tarvisi kaivaa lautalattioita muovimattojen alta. Jos ei tarvisi miettiä erilaisia listavaihtoehtoja, seinämateriaaleja ja maalin sävyjä. Jos kaikki olisi jo valmiina... No oikeasti minusta on ihana suunnitella ja miettiä ja laittaa kaikki omannäköiseksi. Joskus vain toivon, että toteutus tapahtuisi hiukka nopeammin. Pää on täynnä ideoita, toteutus jannaa jälkijunassa!

Lisäys: sohva on nyt myyty.